kaar­ta­mi­nen

substantiivi/ˈkɑːrtɑminen/
Jaa

Johdettu sanasta: kaartaa

Merkitys

  1. teonnimi verbistä kaartaa

Etymologia

kaartaa + johdin -minen

Esimerkkilauseet

Eikä saanut vaari rauhaa, ennenkuin uuden uhaten läksi käymään Hepomäessä tiedustellen kuin puolikireästi, mitä tuo alituinen lammen kiertäminen ja kaartaminen oikeastaan merkitsi, oliko siinä takana hyvä vai paha.
— Juudas Puustinen, Hiihtokilpailu
Mutta vanhaan karttaan koko kulkusuunta oli piirretty suorana, yhtenäisenä jaksona, ja siihen oli asianomaisissa paikoissa merkittynä vain: "Tässä käännyt vasempaan — tässä kaarra hiukan oikeaan", ja niin edelleen, mutta lainkaan ilmaisematta, montako kompassin piirua tämä "kääntyminen" tai "kaartaminen" tarkoitti.
— Maximilian Kern, Faaraon perintö
Tällöin kaartaminen saadaan aikaan pudottamalla kaarron puoleisen siiven nostovoimaa avaamalla sen puolen spoileri.
— Wikipedia: Siiveke

Taivutustiedot

Taivutusluokka 38

SijamuotoYksikkö
Nominatiivikaartaminen
Genetiivikaartamisen
Partitiivikaartamista
Essiivikaartamisena
Translatiivikaartamiseksi
Inessiivikaartamisessa
Elatiivikaartamisesta
Illatiivikaartamiseen
Adessiivikaartamisella
Ablatiivikaartamiselta
Allatiivikaartamiselle
Abessiivikaartamisetta

Riimit

-inen

Kaikki riimit

Lähteet