kaar­taa

verbi/ˈkɑːrtɑːˣ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

kaar-taa (2 tavua) · 7 kirjainta · Suomen kielen 19 768. yleisin sana

Johdettu sanasta: kaari

Merkitykset

  1. tehdä (loivahko) käännös, edetä kaaressa, kiertääKaarsin eilen liikkeenne ohitse.
  2. tehdä tai valmistaa kaarevaksiKaarrettu kaula-aukko.

Synonyymit ja vastakohtasanat

Synonyymit

Esimerkkilauseet

"Se on vasemmalla, sir", vastasi Swinburne, ja priki kaarsi vastatuuleen, sujahtaen molempien yläpuolella olevien kuunarien perän taitse ja lähettäen niihin yhteislaukauksen koko laidalta.
— Frederick Marryat, Peter Simple merillä
Niin — vanha polku rauhaisaa Ois käydä kaartamalla, Mut elon taiston mellakkaa Vain onkin maailmalla.
— Lauri Soini, Runopisareita
Vastaavasti kiekko, joka on reilusti alivakaa ja vähäfeidinen, tuskin kaartaa ainakaan kovemmalla voimalla heitettäessä enää lopussa vasemmalle, vaan kaartaan koko lentonsa ajan oikealle.
— Wikipedia: Frisbeegolf

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan kaartaa lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Höyryvoima käännytettiin taakse päin, ja alahankaan painuen laiva kaarsi puoliympyrän.
— Jules Verne, Merten alitse
Viimein kaarrettiin jyrkästi oikealle, matalaa metsää kasvavalle suomaalle.
— Vilho Helanen, Kolme laukausta yössä
Kylätie kaarsi mutkan, kuvakirjan lehti kääntyi jälleen.
— Urho Karhumäki, Kylä järven rannalla

Etymologia

1kaartaa1 – edetä kaaressa, kiertää, tehdä kaari, mutka

Sanakirjassa
Käsitellään sanan kaari yhteydessä
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro ja 2 muuta kieltä
Vastineet sukukielissä (8 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenkārre ’laivan tai veneenkaari’, vihmakārre ’sateenkaari’, kārrittā (vene, laiva), kārtā ’kiertää’
karjalakoari, koare, kaar(d)e (veneessä), ukonkoari, ‑kaare ’sateenkaari’, koarittoa ’varustaa kaarilla’, koartoa ’kaartaa’, koartuo
lyydikuar (mon. ‑od), kuari, koari ’veneen kaari’
vepsäkāŕ, kaŕ, kaŕeg ’(veneen, sateen)kaari’; kaŕoi, kaŕko ’sateenkaari’
vatjakārre ’puu, jossa on juuren muodostama kaari mukana’, kārtā ’kaartaa’, kārto
virokaar (g. ‑e, ‑u) ’kaari, ympyrä, luoko; ilmansuunta’, kaard ’kierous, vinous; kiero, vino’, kaarutada ’käännellä (heinäkarhoja)’
liivikɔ̄r, kār ’veneen, laivan kaari, reen kaareva poikkipuu; sateenkaari’ (→ latvia kārs)

Kaukaisemmissa sukukielissä

luulajansaameluulajansaame kuoŋar (inarinsaame koltansaame) ’veneen kaari’, Kuolajärvi tjatsa kuonger ’sateenkaari’
–? etelähanti χuŋχarə ’(nyrkkiin puristettu) kämmen’, pohjoishanti χoŋkar muun muassa ’joen mutka’
–? selkuppi kāŋŋar ’rysä’.

äänteellisesti ja semanttisestikin mahdottomia ovat vanhat yhdistelmät eräisiin suomalais-ugrilainen kielten (mordva udmurtti komi ja unkari) sanoihin.

Samaa juurta olevia sanoja

2kaartaa2 – ajaa porot aitaukseen; tehdä ansoja linnuille

Alkuperä
Lainasana (saame: garˈde)
Sanakirjassa
Käsitellään sanan kaarre yhteydessä

Lähtökohta: ← saame garˈde ’aidattu alue; poroaitaus; (N) riekon ansa’ (← skandinaavinen, vertaa muinaisnorja garðr, nykynorja gard, nykyruotsi gård ’aitaus, tarha’).

Samaa juurta olevia sanoja

Englanninkieliset vastineet

  • curve
  • bend
  • turn

Esiintymistiheys

5 410 esiintymää · 2.1 / milj.

Suomi24
2.0
Sanomalehdet
3.1
Aikakauslehdet
2.7
Wikipedia
1.9
Reddit
1.1
Tekstitykset
2.1

Taivutustiedot

Taivutusluokka 57 (saartaa), vokaalivaihtelutyyppi K

Yleisimmät: kaartaa 39 % · kaarsi 13 % · kaartaen 10 %

MuotoTaivutus
Infinitiivi
Ind. prees. yks. 1.
Ind. imperf. yks. 3.
Kond. prees. yks. 3.
Pot. prees. yks. 3.
Imperat. prees. yks. 3.
Akt. 2. partisiippi
Pass. imperf.

Verbin kaartaa taivutus

Indikatiivi

PersoonaPreesensImperfektiPerfektiPluskvamperfekti
minäkaarrankaarsinolen kaartanutolin kaartanut
sinäkaarratkaarsitolet kaartanutolit kaartanut
hänkaartaakaarsion kaartanutoli kaartanut
mekaarrammekaarsimmeolemme kaartaneetolimme kaartaneet
tekaarrattekaarsitteolette kaartaneetolitte kaartaneet
hekaartavatkaarsivatovat kaartaneetolivat kaartaneet
passiivikaarretaankaarrettiinon kaarrettuoli kaarrettu

Konditionaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäkaartaisinolisin kaartanut
sinäkaartaisitolisit kaartanut
hänkaartaisiolisi kaartanut
mekaartaisimmeolisimme kaartaneet
tekaartaisitteolisitte kaartaneet
hekaartaisivatolisivat kaartaneet
passiivikaarrettaisiinolisi kaarrettu

Imperatiivi

PersoonaPreesensPerfekti
sinäkaarra—
hänkaartakoonolkoon kaartanut
mekaartakaamme—
tekaartakaa—
hekaartakootolkoot kaartaneet
passiivikaarrettakoonolkoon kaarrettu

Potentiaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäkaartanenlienen kaartanut
sinäkaartanetlienet kaartanut
hänkaartaneelienee kaartanut
mekaartanemmelienemme kaartaneet
tekaartanettelienette kaartaneet
hekaartanevatlienevät kaartaneet
passiivikaarrettaneenlienee kaarrettu

Infinitiivit

1. infinitiivikaartaa
1. inf. pitkä muotokaartaakseen
2. inf. inessiivikaartaessa
2. inf. inessiivi, passiivikaarrettaessa
2. inf. instruktiivikaartaen
3. inf. inessiivikaartamassa
3. inf. elatiivikaartamasta
3. inf. illatiivikaartamaan
3. inf. adessiivikaartamalla
3. inf. abessiivikaartamatta
3. inf. instruktiivikaartaman
4. infinitiivikaartaminen
5. infinitiivikaartamaisillaan

Partisiipit

Aktiivin 1. partisiippikaartava
Passiivin 1. partisiippikaarrettava
Aktiivin 2. partisiippikaartanut
Passiivin 2. partisiippikaarrettu
Agenttipartisiippikaartama
Kieltopartisiippikaartamaton

Riimit

-ɑːrtɑː

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Kaartaa. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 18.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/kaartaa