1kaavi1 – pystyyn lyöty vaaja tai seiväs, johon jotakin (esim. hevosen tai kalanpyydyksen kiinnitysnuora) sidotaan
- Levinneisyys
- paikoin Karjalan kannas ja Laatokan Karjala
- Vastineita
- karjala, lyydi, vepsä, vatja
Vastineet sukukielissä (4 kieltä)
Lähisukukielissä
| karjala | koavi ’maahan lyöty seiväs, paalu, vaaja’ |
|---|
| lyydi | kuavi ’maahan isketty vaaja, johon nuotan nenänuorat kiinnitetään’ |
|---|
| vepsä | kavi ’seiväs, (tien)viitta; vaatenaula’ |
|---|
| vatja | (vatjan Kukkosin murre) kāva ’rantaan lyöty seiväs, johon tukkilautta kiinnitetään’. |
|---|
karjala, lyydi, vepsä ? → venäjä murt. (muun muassa Aunus) káva, kába, kávinka, kóba ’kiinnitysvaaja; teräväpäinen aidanseiväs tms.’.
2kaavi2 – ihmisen kuollut ruumis, kuolleen haamu, kummitus
- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan kaave yhteydessä
- Vastineita
- inkeroinen, karjala, lyydi, vatja, viro
Lainalähde: tai ← germaaninen *skawwi-z, joka voisi olla johd. kaava sanan originaaliksi oletetusta germaaninen *skawwa- vartalosta.
Joko omapohjainen itämerensuomi johd. sanasta kaava (katso tätä)
Vastineet sukukielissä (5 kieltä)
Lähisukukielissä
| inkeroinen | kāve ’hanke, teko’ |
|---|
| karjala | koavehtie ’kangastella silmissä tai mielessä; kummitella, suunnitella’ |
|---|
| lyydi | kuaveht́ida ’häämöttää silmissä; kummitella’ |
|---|
| vatja | (kansanr.) kāve ’hahmo, näkö, kauneus’ |
|---|
| viro | vanh. kiel. (Göseken 1660, Wied) kaave (g. kaabe) ’kummitus, haamu’, murt. (Jõelähtme) kaavist ’laiha’, huomaa myös murt. kaabe (g. kaape), kaave (g. kaave, kaabe) ’lumipöly, ohut kuorikerros’: »paljas inimese kaabe ümber» ’hänestä on vain pelkkä ihmisen kuori jäljellä’ (kuulunee ainakin osaksi myös sanan kaave (: kaapeet) s.v. kaapia yhteyteen). |
|---|
koltansaame kāva̮s (kildininsaame turjansaame) ’pyhimyksen kuva’ ← suomi tai karjala.
Samaa juurta olevia sanoja