kahja
Merkitykset
- olut; kahjassa ’juovuksissa’
- ihmisjoukko, roskaväki; tavaranpaljous, roju; voimaton ihminen, vetelys, hulttio; tuuhea, pörröinen tukka, pörröpää
- kuiva yskä
Etymologia
1kahja1 – olut; kahjassa ’juovuksissa’
- Levinneisyys
- Varsinais-Suomi Länsi-Uusimaa Häme
- Vastineita
- karjala, viro
Lainalähde: germaaninen alkuperääkin on oletettu (*kāsja-, vertaa muinaisyläsaksa kāsi ’juusto’, islanti kæsir, nykyruotsi murt. käse ’juuston juoksutin’).
(1787 Catarinan cahjat, jonka on tulkittu merkitsevän olutta)
Sana lienee onomat. alkuperää, samaa lähtöä kuin s.v. kahista ja kahja2 mainitut sanat. Merk. ’olut’ on ehkä suomesta varhain kadonnut. —
Vastineet sukukielissä (2 kieltä)
Lähisukukielissä
| karjala | kahja ’huono viina’ (kansanr. usein oluen toisintona; suomi kahja sanan oletetut kansanrunoesiintymät »Osmotar oluen seppä, Kalevatar kahjan seppä», »ei ottanut olut hapata, eikä kahja käyäxehen» jne. ovat itse asiassa karjalaisia) |
|---|---|
| viro | kahi (g. kahja) ’juhlajuomingit; juomauhri; uhripaikka; oluesta, rieskamaidosta ja medestä tehty juoma; hääjuoma, joka on tehty rieskamaidosta, munista ja sokerista’ (tästä ehkä → suomi (Lönnr 1874) kahi ’ohrista tai kauroista valmistettu juoma’), vertaa myös vatja kahja: taitšik. ’taikinakaukalo’ (vertaa suomi taikina sanan vastineiden merk. karjala, lyydi, vepsä ’taikinatiinu’). |
Samaa juurta olevia sanoja
- Kaisan kahjat
- kahjaiset
- kahjokset
2kahja2 – ihmisjoukko, roskaväki; tavaranpaljous, roju; voimaton ihminen, vetelys, hulttio; tuuhea, pörröinen tukka, pörröpää
- Vanhin tieto
- Lönnrotin sanakirjan lisävihko, 1886
- Levinneisyys
- Lounais-Suomi, paikoin Etelä-Pohjanmaa
- Vastineita
- karjala
Deskr. sanoja. Samantapaisia ja merkitykseltään läheisiä ovat suomi kaheli (katso tätä) ja kahko. On arveltu, että kahja2 ainakin osittain olisi samaa pesyettä kuin kahja1, merk:n kehitys olisi tällöin ollut ’juoma, juomingit, pidot’ → ’juhla-, pitoväki’ → ’joukko, ryhmä’.
Vastineet sukukielissä (1 kieli)
Lähisukukielissä
| karjala | kahja ’pörröinen, kampaamaton tukka, parta; takku’, kahjallah, ‑lleh ’pörröllään’ |
|---|---|
| – | vertaa myös viro kahja pidada ’olla kokoontuneena tekemään jtak pahaa’. |
3kahja3 – kuiva yskä
- Vanhin tieto
- Christfrid Ganander, 1786
- Levinneisyys
- paikoin itämurteet
Onomat. sanoja, samaa lähtöä kuin kahja1, kahja2 ja kaha2 (katso näitä).
Samaa juurta olevia sanoja
Lähteet
Viittaa tähän artikkeliin
Asiasanasto.fi. (s.a.). Kahja. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/kahja