kah­ja

Jaa
Viittaa artikkeliin

Merkitykset

  1. olut; kahjassa ’juovuksissa’
  2. ihmisjoukko, roskaväki; tavaranpaljous, roju; voimaton ihminen, vetelys, hulttio; tuuhea, pörröinen tukka, pörröpää
  3. kuiva yskä

Etymologia

1kahja1 – olut; kahjassa ’juovuksissa’

Levinneisyys
Varsinais-Suomi Länsi-Uusimaa Häme
Vastineita
karjala, viro

Lainalähde: germaaninen alkuperääkin on oletettu (*kāsja-, vertaa muinaisyläsaksa kāsi ’juusto’, islanti kæsir, nykyruotsi murt. käse ’juuston juoksutin’).

(1787 Catarinan cahjat, jonka on tulkittu merkitsevän olutta)

Sana lienee onomat. alkuperää, samaa lähtöä kuin s.v. kahista ja kahja2 mainitut sanat. Merk. ’olut’ on ehkä suomesta varhain kadonnut. —

Vastineet sukukielissä (2 kieltä)

Lähisukukielissä

karjalakahja ’huono viina’ (kansanr. usein oluen toisintona; suomi kahja sanan oletetut kansanrunoesiintymät »Osmotar oluen seppä, Kalevatar kahjan seppä», »ei ottanut olut hapata, eikä kahja käyäxehen» jne. ovat itse asiassa karjalaisia)
virokahi (g. kahja) ’juhlajuomingit; juomauhri; uhripaikka; oluesta, rieskamaidosta ja medestä tehty juoma; hääjuoma, joka on tehty rieskamaidosta, munista ja sokerista’ (tästä ehkä → suomi (Lönnr 1874) kahi ’ohrista tai kauroista valmistettu juoma’), vertaa myös vatja kahja: taitšik. ’taikinakaukalo’ (vertaa suomi taikina sanan vastineiden merk. karjala, lyydi, vepsä ’taikinatiinu’).

Samaa juurta olevia sanoja

2kahja2 – ihmisjoukko, roskaväki; tavaranpaljous, roju; voimaton ihminen, vetelys, hulttio; tuuhea, pörröinen tukka, pörröpää

Vanhin tieto
Lönnrotin sanakirjan lisävihko, 1886
Levinneisyys
Lounais-Suomi, paikoin Etelä-Pohjanmaa
Vastineita
karjala

Deskr. sanoja. Samantapaisia ja merkitykseltään läheisiä ovat suomi kaheli (katso tätä) ja kahko. On arveltu, että kahja2 ainakin osittain olisi samaa pesyettä kuin kahja1, merk:n kehitys olisi tällöin ollut ’juoma, juomingit, pidot’ → ’juhla-, pitoväki’ → ’joukko, ryhmä’.

Vastineet sukukielissä (1 kieli)

Lähisukukielissä

karjalakahja ’pörröinen, kampaamaton tukka, parta; takku’, kahjallah, ‑lleh ’pörröllään’
–vertaa myös viro kahja pidada ’olla kokoontuneena tekemään jtak pahaa’.

3kahja3 – kuiva yskä

Vanhin tieto
Christfrid Ganander, 1786
Levinneisyys
paikoin itämurteet

Onomat. sanoja, samaa lähtöä kuin kahja1, kahja2 ja kaha2 (katso näitä).

Samaa juurta olevia sanoja

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Kahja. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/kahja