kaikertaa
verbi/ˈkɑi̯kertɑːˣ/
Merkitys
(käännetty englannista)- 1.(persoonaton)(transitiiviverbi)vaivata, harmittaa tai kalvaa mieltä
Esimerkkilauseet
He sisään astuivat ja — kas vainen: Isäntä siellä työssään ahertaa; Ukko raihnas, pieni, tonttumainen, Poski laiha, kuopasta silmä kiiluttaa, Kuin kauvan tyrmässä ois saanut kaikertaa.
Ne, jotka olivat olleet tuota näkymättömien laulua kuuntelemassa, sanoivat sen olleen samantapaista kuin itkuvirren, jommoista karjalaisnaisten oli tapana kaikertaa vainajiensa haudoilla.
Esiintymistiheys
41 esiintymää, 0.0 / milj.
Suomi24
0.0
Sanomalehdet
0.0
Aikakauslehdet
0.0
Wikipedia
0.0
Reddit
0.0
Tekstitykset
0.0
Taivutustiedot
Taivutusluokka 54, vokaalivaihtelutyyppi K
| Infinitiivi | kaikertaa |
| Ind. prees. yks. 1. | kaikerran |
| Ind. imperf. yks. 3. | kaikersi |
| Kond. prees. yks. 3. | kaikertaisi |
| Pot. prees. yks. 3. | kaikertanee |
| Imperat. prees. yks. 3. | kaikertakoon |
| Akt. 2. partisiippi | kaikertanut |
| Pass. imperf. | kaikerrettiin |
Riimit
-ɑikertɑː
Kaikki riimit