kai­ker­taa

verbi/ˈkɑi̯kertɑːˣ/
Jaa

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. (persoonaton)(transitiiviverbi)vaivata, harmittaa tai kalvaa mieltä

Esimerkkilauseet

He sisään astuivat ja — kas vainen: Isäntä siellä työssään ahertaa; Ukko raihnas, pieni, tonttumainen, Poski laiha, kuopasta silmä kiiluttaa, Kuin kauvan tyrmässä ois saanut kaikertaa.
Walter Scott, Kenilworth I-II
Ne, jotka olivat olleet tuota näkymättömien laulua kuuntelemassa, sanoivat sen olleen samantapaista kuin itkuvirren, jommoista karjalaisnaisten oli tapana kaikertaa vainajiensa haudoilla.
Simo Eronen, Kreivin kaupunki I-II

Esiintymistiheys

41 esiintymää · 0.0 / milj.

Suomi24
0.0
Sanomalehdet
0.0
Aikakauslehdet
0.0
Wikipedia
0.0
Reddit
0.0
Tekstitykset
0.0

Taivutustiedot

Taivutusluokka 54, vokaalivaihtelutyyppi K

MuotoTaivutus
Infinitiivikaikertaa
Ind. prees. yks. 1.kaikerran
Ind. imperf. yks. 3.kaikersi
Kond. prees. yks. 3.kaikertaisi
Pot. prees. yks. 3.kaikertanee
Imperat. prees. yks. 3.kaikertakoon
Akt. 2. partisiippikaikertanut
Pass. imperf.kaikerrettiin

Riimit

-ɑikertɑː

Kaikki riimit

Lähteet