Asiasanasto.fi

kaikuminen

substantiivi

/ˈkɑi̯kuminen/

Johdettu sanoista: kaiku, kaikua

Merkitys

  1. 1.äänen, myös muodollisesti sähkömagneettisen säteilyn, heijastuminen

Etymologia

kaikua + johdin -minen

Liittyvät sanat

Taivutustiedot

Taivutusluokka 38

Nominatiivikaikuminen
Genetiivikaikumisen
Partitiivikaikumista
Essiivikaikumisena
Translatiivikaikumiseksi
Inessiivikaikumisessa
Elatiivikaikumisesta
Illatiivikaikumiseen
Adessiivikaikumisella
Ablatiivikaikumiselta
Allatiivikaikumiselle
Abessiivikaikumisetta

Riimit

-inen

Kaikki riimit