kai­nos­tut­taa

verbi/ˈkɑi̯nostutːɑːˣ/
Jaa

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. tuntea itsensä ujoimmaksi tai kainoksi

Esimerkkilauseet

Herra Ursfjord ottaa hänet vastaan niin huomaavaisesti, että häntä kainostuttaa, ja lopuksi hän vasta suurella vaivalla saa ajetuksi asiansa.
— Juho Koskimaa, Uskollinen vähässä
— Ei juuri mitään, toistaa Valgerdur; häntä kainostuttaa ilmaista, kuinka vähän sitä on.
— Gudmundur Kamban, Skalholtin neitsyt II

Taivutustiedot

Taivutusluokka 53, vokaalivaihtelutyyppi C

MuotoTaivutus
Infinitiivikainostuttaa
Ind. prees. yks. 1.kainostutan
Ind. imperf. yks. 3.kainostutti
Kond. prees. yks. 3.kainostuttaisi
Pot. prees. yks. 3.kainostuttanee
Imperat. prees. yks. 3.kainostuttakoon
Akt. 2. partisiippikainostuttanut
Pass. imperf.kainostutettiin

Riimit

-utːɑː

Kaikki riimit

Lähteet