Asiasanasto.fi

kaiunta

substantiivi

/ˈkɑi̯.untɑ/

Johdettu sanoista: kaiku, kaikua

Merkitys

  1. 1.jatkuva kaikuminen

Synonyymit

Etymologia

kaikua + johdin -nta

Yhdyssanat ja johdokset

Yhdyssanat

Käännökset

  • engl.reverberation

Hierarkia

Alakäsitteet

Esimerkkilauseet

Missä revontulet leiskuu, missä tähdet valaisevat maita, joilla kuolinliinat iät kaikki yllään on, missä kuolon kolkon mailla silmää ollut ei oo eikä ihmisääni yrittänyt synnyttämään kaiuntaa.

Viktor Rydberg, Itämeren risteilijä

Päivölässä oli riemua ja auringonpaistetta, tuohitorven kaiuntaa ja kellojen kilinää.

Valdemar Lindholm, Kun metsä kuolee

Sopiva kaiunta sen sijaan vahvistaa usein ääntä miellyttävästi, ja esimerkiksi kivikirkkojen akustiikassa on tyypillisesti voimakas ja pitkä jälkikaiunta, joka antaa äänelle mahtipontisuutta.

Wikipedia: Jälkikaiunta

Englanninkieliset vastineet

  • reverberation

Taivutustiedot

Taivutusluokka 9, vokaalivaihtelutyyppi J

Nominatiivikaiunta
Genetiivikaiunnan
Partitiivikaiuntaa
Essiivikaiuntana
Translatiivikaiunnaksi
Inessiivikaiunnassa
Elatiivikaiunnasta
Illatiivikaiuntaan
Adessiivikaiunnalla
Ablatiivikaiunnalta
Allatiivikaiunnalle
Abessiivikaiunnatta

Riimit

-ɑiuntɑ

Kaikki riimit