Asiasanasto.fi

kai­u­tel­laverbi

/ˈkɑi̯.utelːɑˣ/

Johdettu sanasta: kaiuttaa

Merkitys

  1. 1.kaiuttaa jatkuvasti tai toistuvasti

Etymologia

frekventatiivimuoto verbistä kaiuttaa

Yhdyssanat ja johdokset

Esimerkkilauseet

Pian opin kaiuttelemaan säännöllisen tahdikkaita heilahduksia, ja joka aamu tuotti minulle aamukellon soitto suurta mielihyvää, olipa sää kylmä tai sateinen.

Marguerite Audoux, Marie-Claire

Maissi-rouvan leveä ääni siellä kaiuttelikin ritarisalin suuria portaita, ja nyt hän astui sisään Mimmin kanssa.

Joel Lehtonen, Kerran kesällä

Taivutustiedot

Taivutusluokka 67, vokaalivaihtelutyyppi C

MuotoTaivutus
Infinitiivikaiutella
Ind. prees. yks. 1.kaiuttelen
Ind. imperf. yks. 3.kaiutteli
Kond. prees. yks. 3.kaiuttelisi
Pot. prees. yks. 3.kaiutellee
Imperat. prees. yks. 3.kaiutelkoon
Akt. 2. partisiippikaiutellut
Pass. imperf.kaiuteltiin

Riimit

-elːɑ

Kaikki riimit