1kalki1 – hius, haituva; korsi
- Vanhin tieto
- Elias Lönnrot, 1874
- Levinneisyys
- hämäläismurteet
- Vastineita
- saame, ersämordva
(tämän variantteina laajalti myös itämurteet vastenkalkkinen, ‑kälkkinen, ‑kälkinen ’sama merkitys’)
Vastineet sukukielissä (2 kieltä)
Kaukaisemmissa sukukielissä
| saame | guolˈgâ ’karva (ei hius); (eläimen) turkki’ |
|---|
| ersämordva | ersämordva kalgo, mokšamordva kalga ’(pellavan, hampun) päistär’. |
|---|
Samaa juurta olevia sanoja
2kalki2 – kurja, poloinen, kovaosainen
- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan kalkinen yhteydessä
- Vastineita
- viro
Voivat kuulua seur. sanojen yhteyteen: vepsä kauged ’kylmä, kalsea’ (vastaisi suomen muotoa *kalkea, jollaisesta ei kuitenkaan ole tietoja) | viro kalk (g. kalgi), kalg (g. kalje, kale) ’kova, kylmäkiskoinen; kova, hauras (rauta)’, kalk (g. kalgu) ’onnettomuus, vastoinkäyminen’ = ersämordva kalgodo, mokšamordva kalgə̑da ’kova’. Vertaa myös kalea.
Vastineet sukukielissä (1 kieli)
Lähisukukielissä
| viro | murt. kalk (g. kalgi) ’resuinen, huonoissa vaatteissa oleva lapsi’. |
|---|
Samaa juurta olevia sanoja