kal­lel­la

adverbi/ˈkɑlːelːɑ/
Jaa

Johdettu sanasta: Kalle

Merkitys

  1. (lähinnä sanonnassa kallella kypärin) kallistuneena tai kallistettuna olevine

Liittyvät sanat

Esimerkkilauseet

Nurmen Kallella oli kiire, mutta ei malttanut olla poikkeamatta Laurin asumukselle.
Veikko Korhonen, Miehet sen tekevät
Minä kuuntelin, kurkistelin, minä katselin kallella päin, ei kuulunut armahan ääntä, niin läksin mä kotihin päin.
Eino Leino, Kootut teokset I
Kallella ei ole kokemusta rakennustöistä eikä varsinaista opittua ammattia, eivätkä asunto -olot ole sodanjälkeisessä Suomessa häävit.
Wikipedia: Tammerkosken sillalla (kirja)