kal­lel­la

adverbi/ˈkɑlːelːɑ/
Jaa

Johdettu sanasta: Kalle

Merkitys

  1. (lähinnä sanonnassa kallella kypärin) kallistuneena tai kallistettuna olevine

Liittyvät sanat

Esimerkkilauseet

Nurmen Kallella oli kiire, mutta ei malttanut olla poikkeamatta Laurin asumukselle.
— Veikko Korhonen, Miehet sen tekevät
Minä kuuntelin, kurkistelin, minä katselin kallella päin, ei kuulunut armahan ääntä, niin läksin mä kotihin päin.
— Eino Leino, Kootut teokset I
Kallella ei ole kokemusta rakennustöistä eikä varsinaista opittua ammattia, eivätkä asunto -olot ole sodanjälkeisessä Suomessa häävit.
— Wikipedia: Tammerkosken sillalla (kirja)