kallo
erisnimi, substantiivi/ˈkɑlːo/
Merkitykset
- 1.eläimen pään luinen kuori, joka suojaa muun muassa aivoja. Ihmisestä puhuttaessa usein muodossa pääkallo.Koira sai kuulan kalloonsa. – Koira tapettiin ampumalla.
- 2.(kuvaannollisesti)(arkikieltä)pääJätin koulun kesken, kun ei mennyt ollenkaan teoria kalloon.
Synonyymit
Etymologia
germaaninen laina
Yhdyssanat ja johdokset
Johdokset
Liittyvät sanat
Käännökset
- engl.skull, head, cranium
- ruotsikranium, skalle
- saksaSchädel (m), Kopf (m)
- ranskacrâne (m)
- venäjäголова (f), череп (m)
- esp.cráneo (m)
- viropea, pealuu, kolju, kolp
- italiacranio (m), teschio (m)
- puolaczaszka (f)
Hierarkia
Yläkäsitteet
Alakäsitteet
Esimerkkilauseet
Ett'ei laki sua sakota, Ja pane pahat reisut; Niin saatin laulaa helistää, Ett' oikein seinät soipi Olutta juoda välistä, Kuin kallo kantaa voipi.
Välistä löytyi kokonaisia hevosen kallojakin, puhumattakaan leukaluista.
Fossiiliin kuului osittainen kallo, hampaita, selkäranka, kynsiluut ja sekalaiset lanne - ja jalkaluut.
Englanninkieliset vastineet
- caput
- dome
- skull
- cranium
- head
Esiintymistiheys
29 469 esiintymää, 11.2 / milj.
Suomi24
9.7
Sanomalehdet
3.1
Aikakauslehdet
3.8
Wikipedia
18.4
Reddit
8.0
Tekstitykset
33.9
Taivutustiedot
Taivutusluokka 1
| Nominatiivi | Kallo |
| Genetiivi | Kallon |
| Partitiivi | Kalloa |
| Essiivi | Kallona |
| Translatiivi | Kalloksi |
| Inessiivi | Kallossa |
| Elatiivi | Kallosta |
| Illatiivi | Kalloon |
| Adessiivi | Kallolla |
| Ablatiivi | Kallolta |
| Allatiivi | Kallolle |
| Abessiivi | Kallotta |
Riimit
-ɑlːo
Kaikki riimit