kal­lo

erisnimi, substantiivi/ˈkɑlːo/
Jaa
Viittaa artikkeliin

kal-lo (2 tavua) · 5 kirjainta · Suomen kielen 5 980. yleisin sana

Merkitykset

  1. eläimen pään luinen kuori, joka suojaa muun muassa aivoja. Ihmisestä puhuttaessa usein muodossa pääkallo.Koira sai kuulan kalloonsa. – Koira tapettiin ampumalla.
  2. (kuvaannollisesti)(arkikieltä)pääJätin koulun kesken, kun ei mennyt ollenkaan teoria kalloon.

Synonyymit

Esimerkkilauseet

(työmiesten koko laulanto, kaivaessa): Kah, kah kalloa, Jospa löydät sieltä, Niin, niin rahoja Eipä puutu meiltä.
— August Blanche, 1868 ja 1968
"Kaatoi kuin kaatoikin, ja Jumalan lykky oli ett'ei vaimo saanut pyttyäkin kalloonsa, se oli jokseenkin suuri tervapytty, mutta se poika kyllä tiesi mitä teki", kertoo luotsi.
— Just W. Flood, Mereltä ja rannikolta
Perusteena on myös kallossa oleva niska -aukko, joka on soikea niin kuin pystyssä kävelevällä ihmisellä, ei pyöreä kuten simpansseilla, tosin se on apinamaiseen tapaan takana.
— Wikipedia: Sahelanthropus tchadensis

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan kallo lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Kas niin, päästä heti irti se nainen, tai minä halkaisen kallosi avaimillani.»
— Walter Scott, Kenilworth III-IV
Minä puolestani en halua antautua vaaraan saada kesken kaiken kuulaa kallooni.
— Vilho Helanen, Kohtalon silta
Olen nähnyt hänen ottelevan neljää vastaan ja lyövän heidän kallonsa mäsäksi -- ja aseettomana."
— Robert Louis Stevenson, Aarresaari
Kallojen murskaamisen jälkeen uhreja oli lisäksi hakattu teräaseilla ja kurkut viilletty auki.
— Wikipedia: Xbox-murhat

Etymologia

1kallo1 – pääkoppa

Alkuperä
Lainasana (skandinaavinen)
Vanhin tieto
Mikael Agricola (eli n. 1510–1557)
Levinneisyys
yleinen

Lähtökohta: ← skandinaavinen, vertaa muinaisnorja skalli ’kalju pää’, nykynorja skalle ’sama merkitys’, nykyruotsi skalle ’pääkallo’. — saame galˈlo ’otsa, poron otsanahka’ ← suomi; jälkimm. merk. lainautunut lapista myös Pohjois-Suomi murteisiin suomi kallo sanalle.

2kallo2 – iljanne, jäinen kohta tiessä

Sanakirjassa
Käsitellään sanan kalto yhteydessä
Vastineita
saame

Lähtökohta: Myös germaaninen alkuperää on esitetty (samasta lähteestä kuin kalla, katso tätä).

Vertaa myös kalea.

Vastineet sukukielissä (1 kieli)

Kaukaisemmissa sukukielissä (epävarma)

saameguolˈdo (eteläsaame uumajansaame piitimensaame luulajansaame) ’pilveksi nouseva kevyt lumipyörre, lumimyrsky’.

Samaa juurta olevia sanoja

Yhdyssanat ja johdokset

Johdokset

Liittyvät sanat

Käännökset

  • engl.skull, head, cranium
  • ruotsikranium, skalle
  • saksaSchädel (m), Kopf (m)
  • ranskacrâne (m)
  • venäjäголова (f), череп (m)
  • esp.cráneo (m)
  • viropea, pealuu, kolju, kolp
  • italiacranio (m), teschio (m)
  • puolaczaszka (f)

Hierarkia

Alakäsitteet

Englanninkieliset vastineet

  • caput
  • dome
  • skull
  • cranium
  • head

Esiintymistiheys

29 469 esiintymää · 11.2 / milj.

Suomi24
9.7
Sanomalehdet
3.1
Aikakauslehdet
3.8
Wikipedia
18.4
Reddit
8.0
Tekstitykset
33.9

Taivutustiedot

Taivutusluokka 1 (valo)

Yleisimmät: kalloon 31 % · kallon 23 % · kallo 20 %

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-ɑlːo

Kaikki riimit
luokat:

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Kallo. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/kallo