1kuula1 – luoti, ammus
- Alkuperä
- Lainasana (nykyruotsi: kula)
- Vanhin tieto
- Christfrid Ganander, 1786
- Levinneisyys
- paikoin Etelä- ja Keski-Pohjanmaa
Lähtökohta: ← nykyruotsi kula ’luoti; kuhmu; pallo’.
kuu-la (2 tavua) · 5 kirjainta · Suomen kielen 5 411. yleisin sana
Ja kummaa olikin, etteivät kuulat olleet koskeneet kuin yhden käsivarteen näistä.Luultavasti tämä taistelu paransi minut tykinkuulien pelosta, sillä niinä muutamina päivinä, jotka vielä olimme laivaston mukana, meitä usein ammuttiin liikkuessamme tiedustelemassa, mutta en välittänyt kuulista mitään.Varsin tavallista on puhua vain ' boulesta ', vaikka sana tarkoittaa vain pelivälinettä, metallista kuulaa, jota käytetään monissa muissakin kuulapeleissä.Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan kuula lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.
Pian senjälkeen alkoi kylästä kaikua laukauksia ja kuulat vinkuivat korvissamme.Minä puolestani en halua antautua vaaraan saada kesken kaiken kuulaa kallooni.Tuossa sanitääri sitomassa haavoittunutta, kun tulee kuula, lävistää mieheltä pään.Tuossakin paikkasi torpanmies mökkinsä kattoa, jonka kanuunan kuula oli puhkaissut.Lähtökohta: ← nykyruotsi kula ’luoti; kuhmu; pallo’.
| inkeroinen | kupla ’harja (vakassa)’ |
|---|---|
| karjala | kupla ’veden varassa pysyvä esine, roska; pehmeä, upottava maa, hete’, kuplo ’hete’, kuplu ’koho, kuvas, pola; hyllyvä kohta suossa; hete, rimpi’, kuplus ’sama merkitys’, kuploa ’pysyä pinnalla, kellua, uida’, kuplahtoa ’pulahtaa (veden) pinnalle; nousta rakoille’ |
| lyydi | kubl (mon. ‑ad) ’kalan ilmarakko’, kublu ’nuotan, ongen koho’, kublada ’kellua veden pinnalla’ |
| viro | kubel (g. kubla), kubl (g. ‑u, ‑i, ‑a) ’paukama, kupla’, kupelda, kupleda ’tulla rakoille; kiehua; kovasti väristä’, kublitada ’tulla täyteen rakkoja, kuhmuja’ |
| eteläsaame | eteläsaame gåbluo, gablaa ’keuhko’, inarinsaame koble ’ahvenen mäti, mätipussi’, koltansaame kobla̮d (kildininsaame turjansaame) ’kellua, lipua (matalassa vedessä)’ |
|---|---|
| länsimari | länsimari kə̑wə̑l, itämari kuwə̑l ’vesikupla’ |
| etelämansi | etelämansi kɛ̮wl- ’uida’, länsimansi ki̮wləp ’virtaa vasten laskettu rysä’, pohjoismansi χiwl- ’liukua myötävirtaa’ |
| – | ? itähanti komḷəŋ, etelähanti χŏməl, χŏməl-sŏχ, χŏmḷa-sŏχ ’kalan ilmarakko, rakkula’ |
| – | ? unkari hólyag (hupolag, hulyag jne.) ’rakko, virtsarakko, kalan ilmarakko, paise’. |
33 839 esiintymää · 12.9 / milj.
Taivutusluokka 10 (koira)
Yleisimmät: kuula 38 % · kuulan 18 % · kuulia 10 %
| Sijamuoto | Yksikkö |
|---|---|
| Nominatiivi | |
| Genetiivi | |
| Partitiivi | |
| Essiivi | |
| Translatiivi | |
| Inessiivi | |
| Elatiivi | |
| Illatiivi | |
| Adessiivi | |
| Ablatiivi | |
| Allatiivi | |
| Abessiivi |
-uːlɑ
Kaikki riimitAsiasanasto.fi. (s.a.). Kuula. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 18.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/kuula