kal­pe­ah­ko

Siellä maalaiskartanossa, "hovissa", kuten sellaisia, pienempiäkin, kuten tämä, siihen aikaan kutsuttiin, meni Antti, — kalpeahko, isokorvainen, vedenvärisissä silmissä alakuloinen katse, välistä kujeileva välkähdys, — usein pirtin puolelle ja peräkamariin, jossa puuseppä Hinkkanen höyläsi, sahasi ja veisteli.

Odotin joitakuita minuutteja, sillä aikaa kun hän, käyttääkseni hänen sanojaan, "repi päältään nuo kirotut vehkeet", ja kun hän tuli takaisin arkipuvussaan, olivat hänen kasvonsa kalpeahkot.

Ihonväristä riippumatta päänahka on usein kalpeahko, koska hiusten alla se ei rusketu.