kan­gas­kor­te

hiemale. Kangaskorte. — Varsi yksipillinen, moniuurtoinen, karhea; tupet pian menehtyvillä kalvomaisilla hampailla, jonka takia tulevat typäköiksi ja nyhälaitaisiksi.

Hän valitsi aina tasaisesti valkeata puuta, tavallisimmin lehmusta tahi vaahteraa, joka oli kasvanut korkealla, kuivalla paikalla eikä senvuoksi helposti lahonnut; teki liitteet huolellisesti, voiteli laudan kestävällä kalaliimalla, päällysti sen pehmeällä, hyvällä silkillä, siveli kerroksittain sen päälle sakeata pohjamaalia — ei ollenkaan liituväriä, jota käyttävät maalarit, jotka pitävät tärkeämpänä saada tuotteensa huokeiksi kuin kestäviksi, vaan kaikkein kalleinta, lujaa, pehmeätä, alabasterin väristä pohjamaalia; antoi sen kuivua ja hieroi kangaskortteella tasaiseksi; sitten hän "haahmo

Suomessa kangaskorte on paikoitellen yleinen laji koko maassa Pohjanlahden rannikkoseutuja lukuun ottamatta, josta se pääosin puuttuu.