kan­nok­koi­nen

adjektiivi/ˈkɑnːokːoi̯nen/
Jaa

Johdettu sanasta: kannokko

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. sellainen, jossa on runsaasti kantoja

Esimerkkilauseet

Työnjuhla jatkuu: Miehet kantavat siementä palolle, vaimot kulkevat vakka kädessä miestensä rinnalla... Kun miehet sitten sirottavat siementä kannokkoisen, mäkisen palon mehevään multaan, kulkee Suomen nainen siemenellä, osottamassa siemennetyn maan rajaa.
— Irmari Rantamala, Harhama III
Kysymyksessä on tälläkertaa tietoinen plagiaatti tai oikeammin tietoinen plagiaatin karttaminen, Taustalla häämöttää monelle tuttu omakohtainen kokemus: kannokkoisella aholla käärmeen nahka ja sen ääressä kuvittelu eläimen piinallisesta painiskelusta nahanluonnin aikana.
— Aaro Hellaakoski, Kuuntelua

Taivutustiedot

Taivutusluokka 38

SijamuotoYksikkö
Nominatiivikannokkoinen
Genetiivikannokkoisen
Partitiivikannokkoista
Essiivikannokkoisena
Translatiivikannokkoiseksi
Inessiivikannokkoisessa
Elatiivikannokkoisesta
Illatiivikannokkoiseen
Adessiivikannokkoisella
Ablatiivikannokkoiselta
Allatiivikannokkoiselle
Abessiivikannokkoisetta

Riimit

-oinen

Kaikki riimit

Lähteet