Asiasanasto.fi

kan­san­tuo­mi­ois­tuinsubstantiivi

/ˈkɑnsɑnˌtuo̯mioˌistui̯n/

Yhdyssana: kansa + tuomio + istuin

Merkitys

  1. 1.ilman ammattituomareita toimiva, maallikoista koostuva tuomioistuin

Etymologia

genetiivi + kansa + tuomioistuin

Liittyvät sanat

Esimerkkilauseet

Murhattujen omaiset vaativat hänen henkeänsä, ja makedonialainen kansantuomioistuin tuomitsi hänet kuolemaan.

Carl Grimberg, Kansojen historia 3 Vanha aika III

Sillä ensiksi ei kansankokouksella ollut valtaa tuomita heitä, vaan olivat he kansantuomioistuinten tuomittavia, ja toiseksi oli laeissa määräys, ett'ei samalla äänestyksellä saanut useampia yht'aikaa tuomita; kolmanneksi ei strateegeille suotu, niinkuin olisi pitänyt, tarpeellista aikaa puolustukseen.

Platon, Sokrateen puolustuspuhe

Aseistautuneiden sanskulottien joukot tunkeutuivat vankiloihin, raahasivat vangit ulos selleistään ja surmasivat nämä joko saman tien tai improvisoidussa "kansantuomioistuimessa" pidetyn pikaoikeudenkäynnin jälkeen.

Wikipedia: Syyskuun murhat

Esiintymistiheys

459 esiintymää, 0.2 / milj.

Suomi24
0.2
Sanomalehdet
0.2
Aikakauslehdet
0.0
Wikipedia
1.0
Reddit
0.1
Tekstitykset
0.1

Taivutustiedot

Taivutusluokka 33

SijamuotoYksikkö
Nominatiivikansantuomioistuin
Genetiivikansantuomioistuimen
Partitiivikansantuomioistuinta
Essiivikansantuomioistuimena
Translatiivikansantuomioistuimeksi
Inessiivikansantuomioistuimessa
Elatiivikansantuomioistuimesta
Illatiivikansantuomioistuimeen
Adessiivikansantuomioistuimella
Ablatiivikansantuomioistuimelta
Allatiivikansantuomioistuimelle
Abessiivikansantuomioistuimetta

Riimit

-istuin

Kaikki riimit