kans­li­a­kie­li

substantiivi/ˈkɑnsliɑˌkie̯li/
Jaa
Viittaa artikkeliin

kans-li-a-kie-li (4 tavua) · 12 kirjainta

Yhdyssana: kanslia + kieli

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. muodollinen ja usein kankea kieli, jota on perinteisesti käytetty virallisissa asiakirjoissa

Esimerkkilauseet

"Tämä lähimmäinen on muuan vedottu juttu; riita muutamasta kaislarannasta rannikolla." Antti Mo oli saanut paljon lainopillista tietoa ja oli täydellisesti perehtynyt kansliakieleen.
— Alexander L. Kielland, Jaakoppi
Sinähän puhut kansliakieltä, josta aamulla minua syytit.
— Carit Etlar, Mangorin kokkikirja
Aleškovskin teoksissa yhdistyvät kertojan alatyylinen puhunta, byrokraattinen kansliakieli, lehdistön kliseet ja raamatullinen ylätyyli.
— Wikipedia: Juz Aleškovski

Taivutustiedot

Taivutusluokka 26 (pieni)

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-ieli

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Kansliakieli. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/kansliakieli