kans­li­a­kie­li

substantiivi/ˈkɑnsliɑˌkie̯li/
Jaa

Yhdyssana: kanslia + kieli

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. muodollinen ja usein kankea kieli, jota on perinteisesti käytetty virallisissa asiakirjoissa

Esimerkkilauseet

Sinähän puhut kansliakieltä, josta aamulla minua syytit.
— Carit Etlar, Mangorin kokkikirja
Edusmiehet kokoontuivat, tai, kuten sen ajan espanjanvoittoisella kansliakielellä sanottiin, yhtyivät neuvoskunnaksi.
— Alessandro Manzoni, Kihlautuneet
Saksan kansliakieli kehittyi maan kanslioissa 1300 -luvulta lähtien.
— Wikipedia: Kansliakieli

Taivutustiedot

Taivutusluokka 26

SijamuotoYksikkö
Nominatiivikansliakieli
Genetiivikansliakielen
Partitiivikansliakieltä
Essiivikansliakielenä
Translatiivikansliakieleksi
Inessiivikansliakielessä
Elatiivikansliakielestä
Illatiivikansliakieleen
Adessiivikansliakielellä
Ablatiivikansliakieleltä
Allatiivikansliakielelle
Abessiivikansliakielettä

Riimit

-ieli

Kaikki riimit

Lähteet