kansliakieli
substantiivi/ˈkɑnsliɑˌkie̯li/kans-li-a-kie-li (4 tavua) · 12 kirjainta
Merkitys
(käännetty englannista)- muodollinen ja usein kankea kieli, jota on perinteisesti käytetty virallisissa asiakirjoissa
Esimerkkilauseet
"Tämä lähimmäinen on muuan vedottu juttu; riita muutamasta kaislarannasta rannikolla." Antti Mo oli saanut paljon lainopillista tietoa ja oli täydellisesti perehtynyt kansliakieleen.Sinähän puhut kansliakieltä, josta aamulla minua syytit.Aleškovskin teoksissa yhdistyvät kertojan alatyylinen puhunta, byrokraattinen kansliakieli, lehdistön kliseet ja raamatullinen ylätyyli.Taivutustiedot
Taivutusluokka 26 (pieni)
| Sijamuoto | Yksikkö |
|---|---|
| Nominatiivi | |
| Genetiivi | |
| Partitiivi | |
| Essiivi | |
| Translatiivi | |
| Inessiivi | |
| Elatiivi | |
| Illatiivi | |
| Adessiivi | |
| Ablatiivi | |
| Allatiivi | |
| Abessiivi |
Riimit
-ieli
Kaikki riimitLähteet
Viittaa tähän artikkeliin
Asiasanasto.fi. (s.a.). Kansliakieli. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/kansliakieli