Asiasanasto.fi

kansliakieli

substantiivi

/ˈkɑnsliɑˌkie̯li/

Yhdyssana: kanslia + kieli

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. 1.muodollinen ja usein kankea kieli, jota on perinteisesti käytetty virallisissa asiakirjoissa

Esimerkkilauseet

Sinähän puhut kansliakieltä, josta aamulla minua syytit.

Carit Etlar, Mangorin kokkikirja

Edusmiehet kokoontuivat, tai, kuten sen ajan espanjanvoittoisella kansliakielellä sanottiin, yhtyivät neuvoskunnaksi.

Alessandro Manzoni, Kihlautuneet

Saksan kansliakieli kehittyi maan kanslioissa 1300 -luvulta lähtien.

Wikipedia: Kansliakieli

Taivutustiedot

Taivutusluokka 26

Nominatiivikansliakieli
Genetiivikansliakielen
Partitiivikansliakieltä
Essiivikansliakielenä
Translatiivikansliakieleksi
Inessiivikansliakielessä
Elatiivikansliakielestä
Illatiivikansliakieleen
Adessiivikansliakielellä
Ablatiivikansliakieleltä
Allatiivikansliakielelle
Abessiivikansliakielettä

Riimit

-ieli

Kaikki riimit