kan­ta­ta

verbi/ˈkɑntɑtɑˣ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

kan-ta-ta (3 tavua) · 7 kirjainta

Merkitys

  1. huolitella jonkin reuna, esimerkiksi kankaan tai kukkapenkinVerhojen reunat on kantattu.

Esimerkkilauseet

— Miehenä ymmärrän kantanne, hän sanoi liioitellun lämpimästi.
— Vilho Helanen, Helsingissä tapahtuu
Pyhäinmiestenpäivän aikana oli runko sikäli valmis, että se odotti kanttaan ja laitojaan.
— Emil Elenius, Saarelaiskuvia I
Lounaismurteissa onkin esiintynyt siitä juontuva sana kantata, joka merkitsee kirkollisten kuorolaulujen esittämistä.
— Wikipedia: Kanttaanpyhät

Etymologia

1kantata1 – reunustaa

Alkuperä
Lainasana (nykyruotsi: kanta)
Vanhin tieto
1729
Levinneisyys
puhek. ja murt. yleinen, ei Inkerinmaa
Vastineita
karjala

Lainalähde: ← nykyruotsi kanta ’sama merkitys’ Vertaa kantti.

Vastineet sukukielissä (1 kieli)

Lähisukukielissä

karjala(Ilomantsi Vitele) kantata ’syrjätä, särmätä’

2kantata2 – laulaa, veisata; kerrata virren tai laulun loppusäe; vastata (lukkari papin) messuamiseen; matkia, toistella samaa asiaa, väittää vastaan

Alkuperä
Lainasana (keskilatina: cantare)
Vanhin tieto
Gustaf Renvall, 1823
Levinneisyys
laajalti murt.
  1. suomikantata
  2. keskilatinacantare ’laulaa’

Yhdyssanat ja johdokset

Johdokset

Esiintymistiheys

1 729 esiintymää · 0.7 / milj.

Suomi24
0.8
Sanomalehdet
0.5
Aikakauslehdet
0.5
Wikipedia
0.1
Reddit
0.2
Tekstitykset
0.0

Taivutustiedot

Taivutusluokka 73 (salata), vokaalivaihtelutyyppi C

Yleisimmät: kanttaa 76 % · kantata 11 % · kantattu 6 %

MuotoTaivutus
Infinitiivi
Ind. prees. yks. 1.
Ind. imperf. yks. 3.
Kond. prees. yks. 3.
Pot. prees. yks. 3.
Imperat. prees. yks. 3.
Akt. 2. partisiippi
Pass. imperf.

Verbin kantata taivutus

Indikatiivi

PersoonaPreesensImperfektiPerfektiPluskvamperfekti
minäkanttaankanttasinolen kantannutolin kantannut
sinäkanttaatkanttasitolet kantannutolit kantannut
hänkanttaakanttasion kantannutoli kantannut
mekanttaammekanttasimmeolemme kantanneetolimme kantanneet
tekanttaattekanttasitteolette kantanneetolitte kantanneet
hekanttaavatkanttasivatovat kantanneetolivat kantanneet
passiivikantataankantattiinon kantattuoli kantattu

Konditionaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäkanttaisinolisin kantannut
sinäkanttaisitolisit kantannut
hänkanttaisiolisi kantannut
mekanttaisimmeolisimme kantanneet
tekanttaisitteolisitte kantanneet
hekanttaisivatolisivat kantanneet
passiivikantattaisiinolisi kantattu

Imperatiivi

PersoonaPreesensPerfekti
sinäkanttaa—
hänkantatkoonolkoon kantannut
mekantatkaamme—
tekantatkaa—
hekantatkootolkoot kantanneet
passiivikantattakoonolkoon kantattu

Potentiaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäkantannenlienen kantannut
sinäkantannetlienet kantannut
hänkantanneelienee kantannut
mekantannemmelienemme kantanneet
tekantannettelienette kantanneet
hekantannevatlienevät kantanneet
passiivikantattaneenlienee kantattu

Infinitiivit

1. infinitiivikantata
1. inf. pitkä muotokantatakseen
2. inf. inessiivikantatessa
2. inf. inessiivi, passiivikantattaessa
2. inf. instruktiivikantaten
3. inf. inessiivikanttaamassa
3. inf. elatiivikanttaamasta
3. inf. illatiivikanttaamaan
3. inf. adessiivikanttaamalla
3. inf. abessiivikanttaamatta
3. inf. instruktiivikanttaaman
4. infinitiivikanttaaminen
5. infinitiivikanttaamaisillaan

Partisiipit

Aktiivin 1. partisiippikanttaava
Passiivin 1. partisiippikantattava
Aktiivin 2. partisiippikantannut
Passiivin 2. partisiippikantattu
Agenttipartisiippikanttaama
Kieltopartisiippikanttaamaton

Riimit

-ɑntɑtɑ

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Kantata. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 22.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/kantata