ka­ran­ta

Jaa
Viittaa artikkeliin

Merkitys

  1. pystyyn kuivunut nuori puu (etenkin kuusi); kuivunut oksa, riuku, seiväs

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan karanko yhteydessä
Vastineita
karjala, lyydi, vepsä

Johd. sanasta kara1, ks tätä.

Vastineet sukukielissä (3 kieltä)

Lähisukukielissä

karjalakaranko ’pitkä ja laiha’, karankokuusi ’pitkä ja hoikka, kuivahtanut kuusi’, karanneh ’suolla kasvava puunkäkkyrä’
lyydikaraŋgahaine: kūzen k. ’kuivunut kuusi’
vepsäkaraŋg (mon. ‑od): kuke̮iŋ-, kukoiŋkaraŋg, etelävepsä karand: kukiŋkarand ’ohdake’ (vertaa myös kardaŋg ’kovasyinen kuusi’).

karjala → venäjä murt. kárenga, kareńgá ’oksikas kuivunut puunrunko tai pölkky’.

Samaa juurta olevia sanoja

Esiintymistiheys

7 esiintymää · 0.0 / milj.

Suomi24
0.0
Sanomalehdet
0.0
Aikakauslehdet
0.0
Wikipedia
0.0
Reddit
0.0
Tekstitykset
0.0

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Karanta. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 18.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/karanta