kar­hun­mar­ja

substantiivi/ˈkɑrhunˌmɑrjɑ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

kar-hun-mar-ja (4 tavua) · 11 kirjainta

Yhdyssana: karhu + marja

Merkitys

Synonyymit

Esimerkkilauseet

Heidän piti oikaista pellon poikki, mutta Herluf ulisi heidän takanaan: hän oli takertunut kiinni varpuihin ja piti pahaa ääntä, kasvot mustina karhunmarjoista.
— Herman Bang, Tine
Hän söi karhunmarjoja tienviereltä, paimensi kalkkunoita vitsalla, oli mukana elonleikkuutöissä, juoksenteli metsissä, hyppäsi ruutua kirkon porttikäytävässä sateisina päivinä ja pyysi suurina juhlina suntiota päästämään hänet soittamaan kelloja, että hän saisi riippua koko painollaan ison kellon nuorassa ja tuntea kuinka se kantoi häntä mukanaan heiluessaan.
— Gustave Flaubert, Rouva Bovary
Suomessa mustakonnanmarja on tunnettu myös kansanomaisilla nimillä karhunmarja, surmanmarja, konnanmarja.
— Wikipedia: Mustakonnanmarja

Etymologia

karhu + marja Luokka:Suomen kielen kanervakasvit

Taivutustiedot

Taivutusluokka 9 (kala)

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-ɑrjɑ

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Karhunmarja. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/karhunmarja