karhunmarja
substantiivi/ˈkɑrhunˌmɑrjɑ/kar-hun-mar-ja (4 tavua) · 11 kirjainta
Merkitys
Synonyymit
Esimerkkilauseet
Heidän piti oikaista pellon poikki, mutta Herluf ulisi heidän takanaan: hän oli takertunut kiinni varpuihin ja piti pahaa ääntä, kasvot mustina karhunmarjoista.Hän söi karhunmarjoja tienviereltä, paimensi kalkkunoita vitsalla, oli mukana elonleikkuutöissä, juoksenteli metsissä, hyppäsi ruutua kirkon porttikäytävässä sateisina päivinä ja pyysi suurina juhlina suntiota päästämään hänet soittamaan kelloja, että hän saisi riippua koko painollaan ison kellon nuorassa ja tuntea kuinka se kantoi häntä mukanaan heiluessaan.Suomessa mustakonnanmarja on tunnettu myös kansanomaisilla nimillä karhunmarja, surmanmarja, konnanmarja.Etymologia
Taivutustiedot
Taivutusluokka 9 (kala)
| Sijamuoto | Yksikkö |
|---|---|
| Nominatiivi | |
| Genetiivi | |
| Partitiivi | |
| Essiivi | |
| Translatiivi | |
| Inessiivi | |
| Elatiivi | |
| Illatiivi | |
| Adessiivi | |
| Ablatiivi | |
| Allatiivi | |
| Abessiivi |
Riimit
-ɑrjɑ
Kaikki riimitLähteet
Viittaa tähän artikkeliin
Asiasanasto.fi. (s.a.). Karhunmarja. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/karhunmarja