kar­jas­taa

Jaa
Viittaa artikkeliin

Merkitys

  1. olla kiimainen, raju, äksy; karjua, korskua (esim. kiimainen ori); huutaa, kiljua

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan karjas yhteydessä

Ehkä onomat. alkuperää (merkityksen kannalta vertaa keskiyläsaksa brunft ’hirvien pariutumishuuto’ ~ brummen ’möyrytä’), ellei pohjana ole s.v. karja mainittu ’(sota)joukkoa’ merkitsevä sana, joka itämerensuomi taholla on ensin voinut saada meluavan joukon merkityksen. Katso myös karjua.

Samaa juurta olevia sanoja

Tutkimuskirjallisuutta (3)
  • Ahlqvist 1871 KO 16 (~ karjua)
  • Hakulinen 1941 SKRK 1 118, 158 (← karja)
  • SKES 1955 163 (joko ~ karja t. ~ karjua)

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Karjastaa. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 18.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/karjastaa