Asiasanasto.fi

karjuminen

substantiivi

/ˈkɑrjuminen/

Johdettu sanasta: karjua

Merkitys

  1. 1.teonnimi verbistä karjua

Etymologia

karjua + johdin -minen

Esimerkkilauseet

Tällöin Kustaa Heikkiläkin tuli katsomaan, miten rouva Kivimäen kävisi, sillä poliisien huuto ja karjuminen oli hirvittävä.

K.A. Wegelius, Rautaa ja routaa V

Ei kuulu nyt luokilla karjuminen, lyönnin läiske eikä ulina vaan raikkaat joululaulut siellä helähtelevät ja rakennuksia tärryttää piiritanssin riehakas ryske.

Kaarlo Hemmo, Ilman vaan aikojaan

Kuorossa karjuminen myös vahvistaa lauman sosiaalisia siteitä.

Wikipedia: Leijona

Taivutustiedot

Taivutusluokka 38

Nominatiivikarjuminen
Genetiivikarjumisen
Partitiivikarjumista
Essiivikarjumisena
Translatiivikarjumiseksi
Inessiivikarjumisessa
Elatiivikarjumisesta
Illatiivikarjumiseen
Adessiivikarjumisella
Ablatiivikarjumiselta
Allatiivikarjumiselle
Abessiivikarjumisetta

Riimit

-inen

Kaikki riimit