kar­ju­mi­nen

substantiivi/ˈkɑrjuminen/
Jaa
Viittaa artikkeliin

kar-ju-mi-nen (4 tavua) · 10 kirjainta

Johdettu sanasta: karjua

Merkitys

  1. teonnimi verbistä karjua

Esimerkkilauseet

Meren karjuminen kuuluu kirkkoon saakka, myrsky viheltää ja voihkii kirkonnurkissa, ja satalukuiset moosat lentelevät vuonolla parkuen pahasti.
— Samuli Paulaharju, Tunturien yöpuolta
Tällöin Kustaa Heikkiläkin tuli katsomaan, miten rouva Kivimäen kävisi, sillä poliisien huuto ja karjuminen oli hirvittävä.
— K.A. Wegelius, Rautaa ja routaa V
Yleensä pelkkä johtavan uroksen karjuminen ja aggressiivinen käytös riittää ajamaan yksinäiset tunkeilijat tiehensä, mutta välillä joudutaan myös yhteenottoihin.
— Wikipedia: Leijona

Etymologia

karjua + johdin -minen

Taivutustiedot

Taivutusluokka 38 (nainen)

Yleisimmät: karjumista 41 % · karjuminen 40 % · karjumisen 13 %

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-inen

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Karjuminen. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 22.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/karjuminen