kar­ju­mi­nen

substantiivi/ˈkɑrjuminen/
Jaa

Johdettu sanasta: karjua

Merkitys

  1. teonnimi verbistä karjua

Etymologia

karjua + johdin -minen

Esimerkkilauseet

Tällöin Kustaa Heikkiläkin tuli katsomaan, miten rouva Kivimäen kävisi, sillä poliisien huuto ja karjuminen oli hirvittävä.
— K.A. Wegelius, Rautaa ja routaa V
Ei kuulu nyt luokilla karjuminen, lyönnin läiske eikä ulina vaan raikkaat joululaulut siellä helähtelevät ja rakennuksia tärryttää piiritanssin riehakas ryske.
— Kaarlo Hemmo, Ilman vaan aikojaan
Kuorossa karjuminen myös vahvistaa lauman sosiaalisia siteitä.
— Wikipedia: Leijona

Taivutustiedot

Taivutusluokka 38

SijamuotoYksikkö
Nominatiivikarjuminen
Genetiivikarjumisen
Partitiivikarjumista
Essiivikarjumisena
Translatiivikarjumiseksi
Inessiivikarjumisessa
Elatiivikarjumisesta
Illatiivikarjumiseen
Adessiivikarjumisella
Ablatiivikarjumiselta
Allatiivikarjumiselle
Abessiivikarjumisetta

Riimit

-inen

Kaikki riimit

Lähteet