karjuminen
substantiivi/ˈkɑrjuminen/kar-ju-mi-nen (4 tavua) · 10 kirjainta
Johdettu sanasta: karjua
Merkitys
- teonnimi verbistä karjua
Esimerkkilauseet
Meren karjuminen kuuluu kirkkoon saakka, myrsky viheltää ja voihkii kirkonnurkissa, ja satalukuiset moosat lentelevät vuonolla parkuen pahasti.Tällöin Kustaa Heikkiläkin tuli katsomaan, miten rouva Kivimäen kävisi, sillä poliisien huuto ja karjuminen oli hirvittävä.Yleensä pelkkä johtavan uroksen karjuminen ja aggressiivinen käytös riittää ajamaan yksinäiset tunkeilijat tiehensä, mutta välillä joudutaan myös yhteenottoihin.Etymologia
karjua + johdin -minen
Taivutustiedot
Taivutusluokka 38 (nainen)
Yleisimmät: karjumista 41 % · karjuminen 40 % · karjumisen 13 %
| Sijamuoto | Yksikkö |
|---|---|
| Nominatiivi | |
| Genetiivi | |
| Partitiivi | |
| Essiivi | |
| Translatiivi | |
| Inessiivi | |
| Elatiivi | |
| Illatiivi | |
| Adessiivi | |
| Ablatiivi | |
| Allatiivi | |
| Abessiivi |
Riimit
-inen
Kaikki riimitLähteet
Viittaa tähän artikkeliin
Asiasanasto.fi. (s.a.). Karjuminen. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 22.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/karjuminen