kart­tu­pii­lo

substantiivi/ˈkɑrtːuˌpiːlo/
Jaa
Viittaa artikkeliin

kart-tu-pii-lo (4 tavua) · 11 kirjainta

Yhdyssana: karttu + piilo

Merkitys

  1. piiloleikki, jossa on turvapaikka (karttu), johon etsijä ja piilossaolijat juoksevat kilpaa etsijän löydettyä heidät

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan karttu yhteydessä
Vastineita
inkeroinen, karjala, vatja
Vastineet sukukielissä (3 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenkarttu ’pesukarttu’
karjalakarttu ’palikka, kepakko; kaulinlauta’
vatja(vatjan Kukkosin murre) karttu ’palikka’.

suomi → nykyruotsi murt. karto, kārt(t)o, ’kepakko, kaulin; piiloleikkikapula jne.’.

Samaa juurta olevia sanoja

Yhdyssanat ja johdokset

Taivutustiedot

Taivutusluokka 1 (valo)

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-iːlo

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Karttupiilo. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/karttupiilo