- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan kaski yhteydessä
- Vastineita
- inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro
Lähtökohta: Hyvin vanhaa indoeurooppalainen lainalähdettä on esitetty (*h₂az-g(h)- ← *h₂as- ← *h₂es- ’palaa’).
Äänteellisistä syistä tähän sanueeseen eivät voi kuulua siihen liitetyt etäsukukielten sanat (udmurtti kiś-, ki̮d́ź-, komi ki̮d́ź-, ki̮t́ś-: k.-pu ’koivu’, hanti kut́, χŭś ’jousen kaaren koivuinen selkäpuoli’).
Vastineet sukukielissä (6 kieltä)
Lähisukukielissä
| inkeroinen | kaski ’kaskeamista varten kaadettu metsä’ |
|---|---|
| karjala | kaski ’sama merkitys’, kaskes ’nuorta lehtimetsää kasvava kaskeksi sopiva maa; metsittynyt kaskimaa’, kaskittoa ’kaataa lehtipuita kuivamaan (kaskea varten)’ |
| lyydi | kašk, kaśk(i) ’kaski (hakattaessa tai hakattuna, ennen polttoa)’ |
| vepsä | kask, kaśk ’sama merkitys’, pn. Kaskeza (? ← *kaskesoja) |
| vatja | kahtši (g. kazgē̮) ’koivu’, kahtšizikko, kaźźikko ’koivikko’ |
| viro | kask (g. kase) ’koivu’, kaasik (g. ‑u) ’koivikko’ |
(suomi → pohjoissaame gašˈkâ ’pitkä karsittu koivupuu, jolla tukkilautta liitetään kokoon’; itämerensuomi → venäjä káska ’uudismaa; kaski’).