kau­his­tu­mi­nen

substantiivi/ˈkɑu̯histuminen/
Jaa

Johdettu sanasta: kauhistua

Merkitys

  1. teonnimi verbistä kauhistua

Etymologia

kauhistua + johdin -minen

Esimerkkilauseet

Hän oli ilmeisesti mies, jolle pelko oli tuntematonta ja joka ei tiennyt, mitä kauhistuminen on.
— Victor Hugo, Kurjat III
Pojan kauhistuminen yltyi; hän kirkui kaikella vähäisellä voimallaan, niin että Johninkin olisi pitänyt tuntea kauhua.
— Björnstjerne Björnson, Liput liehumassa

Taivutustiedot

Taivutusluokka 38

SijamuotoYksikkö
Nominatiivikauhistuminen
Genetiivikauhistumisen
Partitiivikauhistumista
Essiivikauhistumisena
Translatiivikauhistumiseksi
Inessiivikauhistumisessa
Elatiivikauhistumisesta
Illatiivikauhistumiseen
Adessiivikauhistumisella
Ablatiivikauhistumiselta
Allatiivikauhistumiselle
Abessiivikauhistumisetta

Riimit

-uminen

Kaikki riimit

Lähteet