kau­ti­nen

Jaa
Viittaa artikkeliin

Merkitys

  1. tietyn kauden pituinen, kausittain tapahtuva

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan kausi yhteydessä
Vastineita
inkeroinen, karjala, viro, eteläsaame
Vastineet sukukielissä (4 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenkaus: kū-, üökaus
karjalakauši: kuuk., kautehet (mon.) ’‑kausi, jnk ajan verran’: kuun, vuuven kaudehet
virokaud (g. kauu, kaua; Wied), kaude (Wied) ’suunta, tie’, kaudne (uud.) ’välillinen, epävarma’: kuuk. ’kuukautinen’, pealisk. ’pintapuolinen, pinnallinen’

Kaukaisemmissa sukukielissä

eteläsaameeteläsaame guoudah, guoudan ’keskellä, ‑ltä’, piitimensaame kuoutāt ’kahtia, keskeltä kahtia’; pohjoissaame guowˈdâ (luulajansaame inarinsaame) ’tasa-, keski-’: pohjoissaame guowˈdâ-juokko ’tasajako’ jne.; pohjoissaame guowˈdo (inarinsaame koltansaame kildininsaame turjansaame) ’keskellä, ‑ssä; suoraan kohti, vastaan’, pohjoissaame guowˈdel (eteläsaame piitimensaame luulajansaame inarinsaame) ’keskus jne.’ (luulajansaame kau´ta: itiet-k. ’aamukausi’ ← suomi kausi).

Samaa juurta olevia sanoja

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Kautinen. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 18.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/kautinen