- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan yö yhteydessä
- Vastineita
- inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro ja 8 muuta kieltä
Vastineet sukukielissä (14 kieltä)
Lähisukukielissä
| inkeroinen | ȫ, ǖ ’yö’, öitsi: öitsis ’yöpaimenessa’ |
|---|---|
| karjala | yö ’yö’, yölline ’öinen; yöllä ollut’, öine ’öinen’, yötyö ’yöpyä’ |
| lyydi | üö ’yö’, üöĺīńe ’yön yli seissyt’, üödüdä ’yöpyä’ |
| vepsä | ö ’yö’, öĺńe ’yöllinen’, üińe ’sama merkitys’, öduda ’yöpyä’ |
| vatja | ȫ ’yö’, eittsē (ill.) ’yöpaimeneen’ |
| viro | öö ’yö’, öine ’öinen, yöllinen’, ööbida ’yöpyä’, (murt.) öitsel, öitses ’yöpaimenessa’ |
| liivi | īe, (vanh.) ǖö ’yö’ |
Kaukaisemmissa sukukielissä
| saame | iggjâ ’yö’ |
|---|---|
| ersämordva | ersämordva ve, vä, mokšamordva vä |
| udmurtti | uj |
| komi | voj |
| etelämansi | etelämansi jī, itämansi ji, länsimansi jiγ |
| itähanti | itähanti ĕj, jĕj |
| unkari | éj ’sama merkitys’ |
Vastineet sukukielissä (4 kieltä)
Lähisukukielissä
| inkeroinen | kaus: kū-, üökaus |
|---|---|
| karjala | kauši: kuuk., kautehet (mon.) ’‑kausi, jnk ajan verran’: kuun, vuuven kaudehet |
| viro | kaud (g. kauu, kaua; Wied), kaude (Wied) ’suunta, tie’, kaudne (uud.) ’välillinen, epävarma’: kuuk. ’kuukautinen’, pealisk. ’pintapuolinen, pinnallinen’ |
Kaukaisemmissa sukukielissä
| eteläsaame | eteläsaame guoudah, guoudan ’keskellä, ‑ltä’, piitimensaame kuoutāt ’kahtia, keskeltä kahtia’; pohjoissaame guowˈdâ (luulajansaame inarinsaame) ’tasa-, keski-’: pohjoissaame guowˈdâ-juokko ’tasajako’ jne.; pohjoissaame guowˈdo (inarinsaame koltansaame kildininsaame turjansaame) ’keskellä, ‑ssä; suoraan kohti, vastaan’, pohjoissaame guowˈdel (eteläsaame piitimensaame luulajansaame inarinsaame) ’keskus jne.’ (luulajansaame kau´ta: itiet-k. ’aamukausi’ ← suomi kausi). |
|---|