kaut­ta­kul­ku­lu­pa

substantiivi/ˈkɑu̯tːɑˌkulkuˌlupɑ/
Jaa

Yhdyssana: kauttakulku + lupa

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. virallinen lupa, joka oikeuttaa kulkemaan tietyn alueen tai maan läpi

Esimerkkilauseet

Orjakauppiaat olivat opettaneet päälliköt näille tavoille — he luulivat Livingstonen saattajia hänen orjikseen ja vaativat kauttakulkuluvasta miehen kuten muiltakin orjain kuljettajilta — ja Livingstone poikkesi sen vuoksi toiselle reitille, toivoen pääsevänsä helpommalla.
— I. K. Inha, Maantiede ja löytöretket III
Tarjotessaan apua Suomelle ja pyytäessään kauttakulkulupaa Norjan ja Ruotsin läpi Englannilla oli paljoa enemmän mielessään tämä ja Saksan malminsaannin ehkäiseminen kuin Suomen auttaminen.
— Eino Railo, Valittu kansa ja luvattu maa
Oman raporttinsa mukaan Veltjens tapasi molemmat, ja asekaupan ja kauttakulkuluvan lisäksi sai suullisen lupauksen etuosto -oikeudesta kaikkiin Suomesta tulevaisuudessa löydettäviin kaivoshankkeisiin.
— Wikipedia: Suomen ja Saksan kauttakulkusopimus

Esiintymistiheys

78 esiintymää · 0.0 / milj.

Suomi24
0.0
Sanomalehdet
0.0
Aikakauslehdet
0.0
Wikipedia
0.1
Reddit
0.1
Tekstitykset
0.0

Taivutustiedot

SijamuotoYksikkö
Nominatiivikauttakulkulupa
Genetiivikauttakulkuluvan
Partitiivikauttakulkulupaa
Essiivikauttakulkulupana
Translatiivikauttakulkuluvaksi
Inessiivikauttakulkuluvassa
Elatiivikauttakulkuluvasta
Illatiivikauttakulkulupaan
Adessiivikauttakulkuluvalla
Ablatiivikauttakulkuluvalta
Allatiivikauttakulkuluvalle
Abessiivikauttakulkuluvatta

Riimit

-upɑ

Kaikki riimit

Lähteet