Asiasanasto.fi

kehuskeleminen

substantiivi

/ˈkehuskeleminen/

Johdettu sanasta: kehuskella

Merkitys

  1. 1.teonnimi verbistä kehuskella

Etymologia

kehuskella + johdin -minen

Esimerkkilauseet

Messer Galeotton kehuskeleminen harmitti häntä.

Dmitri S. Merežkovski, Ylösnousseet jumalat I

Että kehuskeleminen oli Jounnan arin kohta sain kokea.

Väinö Salminen, Lappalaisista joikauksista

Taivutustiedot

Taivutusluokka 38

Nominatiivikehuskeleminen
Genetiivikehuskelemisen
Partitiivikehuskelemista
Essiivikehuskelemisena
Translatiivikehuskelemiseksi
Inessiivikehuskelemisessa
Elatiivikehuskelemisesta
Illatiivikehuskelemiseen
Adessiivikehuskelemisella
Ablatiivikehuskelemiselta
Allatiivikehuskelemiselle
Abessiivikehuskelemisetta

Riimit

-inen

Kaikki riimit