ke­hus­ke­le­mi­nen

substantiivi/ˈkehuskeleminen/
Jaa

Johdettu sanasta: kehuskella

Merkitys

  1. teonnimi verbistä kehuskella

Etymologia

kehuskella + johdin -minen

Esimerkkilauseet

Messer Galeotton kehuskeleminen harmitti häntä.
Dmitri S. Merežkovski, Ylösnousseet jumalat I
Että kehuskeleminen oli Jounnan arin kohta sain kokea.
Väinö Salminen, Lappalaisista joikauksista

Taivutustiedot

Taivutusluokka 38

SijamuotoYksikkö
Nominatiivikehuskeleminen
Genetiivikehuskelemisen
Partitiivikehuskelemista
Essiivikehuskelemisena
Translatiivikehuskelemiseksi
Inessiivikehuskelemisessa
Elatiivikehuskelemisesta
Illatiivikehuskelemiseen
Adessiivikehuskelemisella
Ablatiivikehuskelemiselta
Allatiivikehuskelemiselle
Abessiivikehuskelemisetta

Riimit

-inen

Kaikki riimit

Lähteet