ke­hus­ke­li­ja

substantiivi/ˈkehuskelijɑ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

ke-hus-ke-li-ja (5 tavua) · 11 kirjainta

Johdettu sanasta: kehuskella

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. henkilö, joka kerskailee tai ylpeilee itsellään

Esimerkkilauseet

Silloin tällöin tulee kuitenkin sen lajin ihmisille kuvaava keskeytys: »Minä en sano sen enempää, sentähden, että minä en ole kehuskelija.» Mielialaa kohottavat kehnot akrobaattiesitykset, perin huono laulu ja sen semmoinen.
— Carl Grimberg, Kansojen historia 4 Vanha aika IV
Ja pikkuinen Kili-Pukki, raukka, oli hirmuinen kehuskelija ja kerskuri.
— Sigrid Undset, Ida Elisabet
Hän puhui jälleen punaisten yltyvästä mellastelusta, kulttuurin noususta vastarintaan ja politiikasta, ylisteli joitakin saksalaisia herttuoita, hän, tuuliviiri, joka muutama kuukausi sitten oli ollut ententen kannattaja, Mikael Romanoffin ja Kerenskin kehuskelija ja sen jälkeen makeasti niellyt seurustelun joidenkin saksalaisten kanssa; nyt hän höpisi, että eräästä hänen herttuoistaan tulisi Suomen kuningas, — ellei itsestään mahtavan keisari Wilhelmin pojasta.
— Joel Lehtonen, Punainen mies

Taivutustiedot

Taivutusluokka 12 (kulkija)

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-elijɑ

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Kehuskelija. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/kehuskelija