kehuskelija
substantiivi/ˈkehuskelijɑ/ke-hus-ke-li-ja (5 tavua) · 11 kirjainta
Johdettu sanasta: kehuskella
Merkitys
(käännetty englannista)- henkilö, joka kerskailee tai ylpeilee itsellään
Esimerkkilauseet
Silloin tällöin tulee kuitenkin sen lajin ihmisille kuvaava keskeytys: »Minä en sano sen enempää, sentähden, että minä en ole kehuskelija.» Mielialaa kohottavat kehnot akrobaattiesitykset, perin huono laulu ja sen semmoinen.Ja pikkuinen Kili-Pukki, raukka, oli hirmuinen kehuskelija ja kerskuri.Hän puhui jälleen punaisten yltyvästä mellastelusta, kulttuurin noususta vastarintaan ja politiikasta, ylisteli joitakin saksalaisia herttuoita, hän, tuuliviiri, joka muutama kuukausi sitten oli ollut ententen kannattaja, Mikael Romanoffin ja Kerenskin kehuskelija ja sen jälkeen makeasti niellyt seurustelun joidenkin saksalaisten kanssa; nyt hän höpisi, että eräästä hänen herttuoistaan tulisi Suomen kuningas, — ellei itsestään mahtavan keisari Wilhelmin pojasta.Taivutustiedot
Taivutusluokka 12 (kulkija)
| Sijamuoto | Yksikkö |
|---|---|
| Nominatiivi | |
| Genetiivi | |
| Partitiivi | |
| Essiivi | |
| Translatiivi | |
| Inessiivi | |
| Elatiivi | |
| Illatiivi | |
| Adessiivi | |
| Ablatiivi | |
| Allatiivi | |
| Abessiivi |
Riimit
-elijɑ
Kaikki riimitLähteet
Viittaa tähän artikkeliin
Asiasanasto.fi. (s.a.). Kehuskelija. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/kehuskelija