kei­kai­li­ja

substantiivi/ˈkei̯kɑi̯lijɑ/
Jaa

Johdettu sanasta: keikailla

Merkitys

  1. henkilö, joka keikailee; keikari

Etymologia

keikailla + johdin -i

Esimerkkilauseet

Pyydän tuon tuostakin Holgerin ottamaan minut mukaansa metsään, mutta hän ei tahdo — häntä kai ujostuttaa — hän kun on sellainen keikailija.
— Gudda Behrend, Elämän pyörteissä
"Vai niin, sitä karvaako sinä oletkin, keikailija", virkkoi nyt Broms; "kyllä minä näytän sinulle, kuinka senlaisia lampaita, kuin sinä olet, keritään tarvitsematta keritsimiä."
— August Blanche, Lemmen näyttelijätär

Taivutustiedot

Taivutusluokka 12

SijamuotoYksikkö
Nominatiivikeikailija
Genetiivikeikailijan
Partitiivikeikailijaa
Essiivikeikailijana
Translatiivikeikailijaksi
Inessiivikeikailijassa
Elatiivikeikailijasta
Illatiivikeikailijaan
Adessiivikeikailijalla
Ablatiivikeikailijalta
Allatiivikeikailijalle
Abessiivikeikailijatta

Riimit

-ijɑ

Kaikki riimit

Lähteet