kei­kai­li­ja

substantiivi/ˈkei̯kɑi̯lijɑ/
Jaa

4 tavua · 10 kirjainta · taivutustyyppi 12 (kulkija)

Johdettu sanasta: keikailla

Merkitys

  1. henkilö, joka keikailee; keikari

Esimerkkilauseet

Meidän pääkaupunkimme keikailijat luulottelevat itseänsä alituisesti, ett'ei voida puhua juuri muusta kuin heistä, ja tämä luulottelu ei miellytä heitä aina, sillä heillä ei ole aina yhtä hyvä omatunto.
— August Blanche, Lemmen näyttelijätär
Hän oli mielestäni oikea keikailija ja senpätähden antauin hänen suojeluksensa alle puoleksi ilolla, puoleksi kärsivällisyydellä.
— Harriet Beecher-Stowe, Vaimoni ja minä
Anna oli kaunis neito, mutta myöskin suuri keikailija, ja sen kautta hän menetti paraan osan kauneudestansa.
— Theodolinda Hahnsson, Kotikuusen kuiskehia
Pyydän tuon tuostakin Holgerin ottamaan minut mukaansa metsään, mutta hän ei tahdo — häntä kai ujostuttaa — hän kun on sellainen keikailija.
— Gudda Behrend, Elämän pyörteissä
Pari keikailijaa seisoi hänen pöytänsä ääressä ja laverteli hänelle imarruksia.
— tekijä Usea, Pieni novellikirjasto VII

Etymologia

keikailla + johdin -i

Taivutustiedot

Taivutusluokka 12

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-ijɑ

Kaikki riimit

Lähteet