keimailevasti

adverbi

/ˈkei̯mɑi̯leʋɑstiˣ/

Johdettu sanasta: keimaileva

Merkitys

"Sanoisimmeko kaunista?" kysyi pehmeästi surumielisen näköinen, kokoonkyyristynyt, keimailevasti käherretty nuori mies.

Se oli keimailevasti kallellaan oikealle, minne taipuivat kolmen vaalean kiharan päät, jotka päälaelta lähtien ympäröivät hänen kaljua kalloaan.

-ɑsti