kek­ka­le

substantiivi/ˈkekːɑleˣ/
Jaa

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. (arkikieltä)epäsiisti tai luvaton henkilö; hampuusi

Esimerkkilauseet

Mokoma kekkale — kun sattuikin tielle!
— Kaarle Halme, Silmukorven nuori Epra
Olisipa ollut joku herran kekkale, niin kävelisi vapaana poikana kuin ei mitään!
— Urho Karhumäki, Rantasuon sankarit

Taivutustiedot

Taivutusluokka 48

SijamuotoYksikkö
Nominatiivikekkale
Genetiivikekkaleen
Partitiivikekkaletta
Essiivikekkaleena
Translatiivikekkaleeksi
Inessiivikekkaleessa
Elatiivikekkaleesta
Illatiivikekkaleeseen
Adessiivikekkaleella
Ablatiivikekkaleelta
Allatiivikekkaleelle
Abessiivikekkaleetta

Riimit

-ekːɑle

Kaikki riimit

Lähteet