kelk­ka­tie

substantiivi/ˈkelkːɑˌtie̯/
Jaa
Viittaa artikkeliin

kelk-ka-tie (3 tavua) · 9 kirjainta

Yhdyssana: kelkka + tie

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. tie tai ura, joka on tarkoitettu kelkoille tai moottorikelkoille

Esimerkkilauseet

Entisen hän elämänsä näkee: ensin piimäsuuna pikkaraisna, papin poikana, tään alla katon, missä nyt hän on jo patriarkka; muistaa venematkat, marjaretket, lumilinnat sekä hiihtomäet, kelkkatienkin avannolle, kevään ensi pälvet, urvut, niittypurot.
— Eino Leino, Kootut teokset V
2. Tyttösille täss' on oiva Kelkkatie; Liian jyrkkä, liian loiva Ei se lie.
— Abraham Pietikäinen, Runoja lapsille 2
— Niin, sillä Murtomäen ja tämän meidän kulman välisellä taipaleella erkanee päätiestä toistakymmentä syrjätietä, osaksi hevos- osaksi kelkkateitä.
— Kyösti Wilkuna, Lähimmäisiäni

Taivutustiedot

Taivutusluokka 19 (suo)

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-ie

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Kelkkatie. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 22.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/kelkkatie