kel­lo­kas

substantiivi/ˈkelːokɑs/
Jaa

Johdettu sanasta: kello

Merkitykset

  1. laumaa johtava lehmä, lammas tai poro, jolla on kello kaulassa
  2. (kuva)johtohenkilö, johtohahmo, puolestapuhujasuomenruotsalaisen kulttuurin kellokas

Synonyymit

Etymologia

kello + johdin -kas

Liittyvät sanat

Käännökset

  • engl.bellwether

Hierarkia

Esimerkkilauseet

Tyttö naurahti, laskeusi mättäältä, valautti vyötäreille sidotun hameensa suoraksi ja hosaisi kellokasta, joka oli silmät selällään jäänyt katsomaan, vierasta, — mikähän lie tuo, joka paimenen veräjälle pysäytti eikä karjaa kujalle laskenut!
— Santeri Ivalo, Erämaan taistelu
Antti ja Sanna, lesken lapset, jotka kellokkaistaan riitelivät, olivat naimisissa ja elävien kellokkain omistajia.
— J. A. Bergman, Aumolan emäntä
"Lähes ummikkoruotsalaisesta pääkaupunkiseutulaisesta kosmopoliitista oli nuorsuomalaisten suomenmielinen kellokas löytänyt etsimänsä".
— Wikipedia: Venny Soldan-Brofeldt

Englanninkieliset vastineet

  • bellwether

Esiintymistiheys

3 171 esiintymää · 1.2 / milj.

Suomi24
1.4
Sanomalehdet
1.1
Aikakauslehdet
0.7
Wikipedia
0.4
Reddit
0.2
Tekstitykset
0.0

Taivutustiedot

Taivutusluokka 41, vokaalivaihtelutyyppi A

SijamuotoYksikkö
Nominatiivikellokas
Genetiivikellokkaan
Partitiivikellokasta
Essiivikellokkaana
Translatiivikellokkaaksi
Inessiivikellokkaassa
Elatiivikellokkaasta
Illatiivikellokkaaseen
Adessiivikellokkaalla
Ablatiivikellokkaalta
Allatiivikellokkaalle
Abessiivikellokkaatta

Riimit

-elːokɑs

Kaikki riimit

Lähteet