kellopuhelin
substantiivi/ˈkelːoˌpuhelin/kel-lo-pu-he-lin (5 tavua) · 12 kirjainta
Merkitys
- ranteessa pidettävä laite, jossa on älypuhelimen keskeisiä toimintoja perinteisen rannekellon muodossa sisäänrakennettunaKellopuhelimella voit soittaa puheluita, vastaanottaa viestejä sekä ottaa kuvia ja videoita. Kellopuhelin on turvallinen ensipuhelin lapselle. (elisa.fi)
Etymologia
Taivutustiedot
Taivutusluokka 33 (kytkin)
| Sijamuoto | Yksikkö |
|---|---|
| Nominatiivi | |
| Genetiivi | |
| Partitiivi | |
| Essiivi | |
| Translatiivi | |
| Inessiivi | |
| Elatiivi | |
| Illatiivi | |
| Adessiivi | |
| Ablatiivi | |
| Allatiivi | |
| Abessiivi |
Riimit
-uhelin
Kaikki riimitLähteet
Viittaa tähän artikkeliin
Asiasanasto.fi. (s.a.). Kellopuhelin. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 21.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/kellopuhelin