kel­lo­te­li­ne

substantiivi/ˈkelːoˌtelineˣ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

kel-lo-te-li-ne (5 tavua) · 11 kirjainta

sisältää sanat: kello + teline

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. kellon säilytykseen tai esillepanoon tarkoitettu teline tai kotelo

Esimerkkilauseet

Hän pudisti alakuloisena päätään, pujahti taas keskelle kellotelineitä uhmailevan kellonkielen alle, kyykistyi maahan ja katseli miettiväisen näköisenä kellon mustaan onteloon.
— Adolf Schmitthenner, Aamukellot
Sotamiehet kyllä kerääntyivät kellotelineen luo.
— Arvi Järventaus, Maahantulo
Tällöin katolle tehtiin pieni kelloteline kattoristeineen, ja myöhemmin siihen saatiin kellokin.
— Wikipedia: Pyhän Olavin katolinen seurakunta

Taivutustiedot

Taivutusluokka 48 (hame)

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-eline

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Kelloteline. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/kelloteline