kel­ta­koi­vu

Viime vuoden kuihtuneet ohdakkeet olivat kummituksina pitkin aitovieriä, ränstynyt vanha keltakoivu kuin metsän satyyri.

Jos tään pitkän harjusillan päässä, Missä rannan keltakoivut harvat Tuolla tummain kuusten kesken heiluu, Jos siell' armas vaimoni mun kohtais, Sanoisinpa hälle: 'Vaimo viivy, Täällä lapses synnytä sä maalle, Jotta lapsi syntyissään sais nähdä, Kuink' on kaunis Herran mailma, vaikka Viipy meille raskas on kuin kuolo.'" Lausui näin.

Myös ihmiset ovat jo pitkään käyttäneet keltakoivua ravinnokseen keittämällä siirappia sen mahlasta ja teetä sen vuosikasvaimista ja jällestä.