ke­lu

substantiivi/ˈkelu/
Jaa

Merkitys

  1. erityisesti puutavaran uitossa käytetty kelutukista ja tukijaloista muodostuva varppausvaijerin kelauslaite

Yhdyssanat ja johdokset

Liittyvät sanat

Esimerkkilauseet

Kelu, kelu, akša kelu, Keluvin kosa šačima-vastits, Keluvin kosa kasima-vastits?
— Otto Donner, Lappalaisia lauuja
Dasin ja hänen ystävänsä Thanseer (Prabhu Deva) vieraillessa paikan päällä heidät kidnapataan ja kaksikko viedään paikallisen heimopäällikkö luokse, joka kertoo Dasin olevan Chirakkal Kelu Nayanarin jälkeläinen.
— Wikipedia: Urumi (elokuva)

Esiintymistiheys

50 esiintymää · 0.0 / milj.

Suomi24
0.0
Sanomalehdet
0.2
Aikakauslehdet
0.3
Wikipedia
0.0
Reddit
0.0
Tekstitykset
0.0

Taivutustiedot

Taivutusluokka 1

SijamuotoYksikkö
Nominatiivikelu
Genetiivikelun
Partitiivikelua
Essiivikeluna
Translatiivikeluksi
Inessiivikelussa
Elatiivikelusta
Illatiivikeluun
Adessiivikelulla
Ablatiivikelulta
Allatiivikelulle
Abessiivikelutta

Riimit

-elu

Kaikki riimit

Lähteet