ke­no­kau­la

substantiivi, adjektiivi/ˈkenoˌkɑu̯lɑ/
Jaa

Yhdyssana: keno + kaula

Merkitykset

(käännetty englannista)
  1. henkilö, jolla on vino tai kallellaan oleva kaula
  2. (kuvannollisesti)kerskailija

Esimerkkilauseet

Kenokaula taas keikistyi, pää kohosi, ja pitkin aapaa kiiri pitkä huuto.
— Samuli Paulaharju, Sompio
Omassa valtakunnassaan he kaikki asustavat ja hoitelevat kukin omaa leiviskäänsä — pitkäkoipinen kurkeloonenki, kenokaula, joka Niinistönnevoilla sadetta huikkailee, ja jänis, kankaan laidassa kyykkäilevä arka villahousu, sekä viirunaamainen mettäsika, joka killistelee Pahkavuoren komeroista, Sikalanmaan laidasta.
— Samuli Paulaharju, Rintakyliä ja larvamaita
Muutamissa tarinoissa Hansu Hanhella on esiintynyt myös tyttöystävä nimeltä Kielo Kenokaula.
— Wikipedia: Hansu Hanhi

Esiintymistiheys

311 esiintymää · 0.1 / milj.

Suomi24
0.1
Sanomalehdet
0.0
Aikakauslehdet
0.0
Wikipedia
0.0
Reddit
0.0
Tekstitykset
0.0

Taivutustiedot

Taivutusluokka 9

SijamuotoYksikkö
Nominatiivikenokaula
Genetiivikenokaulan
Partitiivikenokaulaa
Essiivikenokaulana
Translatiivikenokaulaksi
Inessiivikenokaulassa
Elatiivikenokaulasta
Illatiivikenokaulaan
Adessiivikenokaulalla
Ablatiivikenokaulalta
Allatiivikenokaulalle
Abessiivikenokaulatta

Riimit

-ɑulɑ

Kaikki riimit

Lähteet