ker­to­ma­tai­de

Kuvaavaa Karhumäen maahenkiselle laadulle on se, että esikoisteoksesta (Rantasuon sankarit, 1924) lähtien hänen kertomataiteensa keskeisimpänä, usein toistuvana aiheena on ollut uudisviljelys ja erityisesti suonraivaus.

Kuten edellä on nähty, hän perusteli kirjallisen itsetietoisuutensa oikeutusta kertomataiteella, joka ei ole ainakaan vielä, parinkymmenen vuoden kuluttua, kadottanut kaikkea elinvoimaansa.

Osaltaan Taatan muistelmat mäkitupalaisperheen vaatimattomasta joulunvietosta rohkaisivat raskaista sotavuosista toipuvia suomalaisia, ja monelle radionkuuntelijalle ne olivat ensimmäinen kosketus hänen kertomataiteeseensa.