kie­hi­nensubstantiivi

kaarre, kaarteen — aitaus; pyällyskaarre — aitaus, jossa porot merkitään ja erotetaan kaira — kahden joen välinen alue kallokas, kallokkaan — poron kallonahkasta tehty kenkä kaltio — lähde kammi — maja kamma-aika — auringoton aika kero — pyöreäpäinen tunturinlaki kiehinen — sytykelastu kiehitellä — houkutella kiekerö — paikka, missä porot ovat kaivaneet jäkälää lumen alta, ja tallanneet sen kovaksi kieppi — lumikuoppa tai -onkalo, jonne linnut kaivautuvat kiiruna — tuntuririekko kirvata — kirota kiveliö — erämaa kollostaa — valjastaa porot peräkkäin koltat — lappalaisheimo Kuo

Olli Karila, Ylämaan kultaa