kie­li­a­su

substantiivi/ˈkie̯liˌɑsu/
Jaa

Yhdyssana: kieli + asu

Merkitys

  1. (kielitiede)puhutun tai kirjoitetun kielen ilmiasu, jonka laatuun vaikuttavat oikeakielisyys, sanavalinnat ja valittu esitystyyli

Synonyymit ja vastakohtasanat

Etymologia

kieli + asu

Liittyvät sanat

Käännökset

  • engl.wording
  • ruotsispråkdräkt

Hierarkia

Esimerkkilauseet

Ahlqvistin_ Muistelmia matkoilta Venäjällä (1859), joka on kieliasunsa suhteellisen kunnollisuuden ja tekijänsä järeän, särmikkään persoonallisuuden vuoksi vieläkin huvittavaa lukemista.
— Eino Railo, Yleisen kirjallisuuden historia VI
Se kieliasu, johon Herodotos on teoksensa pukenut, ei semmoisenaan edusta vasituista kansanmurretta, vaan on kirjakieltä (ns.
— Herodotos, Historia-teos kirjat VII-IX
Se ei kuitenkaan ole varsinaisesti tarkoitettu tutkijoille, koska alkuteksteistä puuttuu kriittinen apparaatti, eikä myöskään aivan tavallisille lukijoille, koska tekstien kieliasussa on pyritty enemmän sananmukaisuuteen kuin kielen sujuvuuteen.
— Wikipedia: Loeb Classical Library

Englanninkieliset vastineet

  • wording

Esiintymistiheys

2 938 esiintymää · 1.1 / milj.

Suomi24
1.2
Sanomalehdet
1.6
Aikakauslehdet
1.2
Wikipedia
1.1
Reddit
1.2
Tekstitykset
0.1

Taivutustiedot

Taivutusluokka 1

SijamuotoYksikkö
Nominatiivikieliasu
Genetiivikieliasun
Partitiivikieliasua
Essiivikieliasuna
Translatiivikieliasuksi
Inessiivikieliasussa
Elatiivikieliasusta
Illatiivikieliasuun
Adessiivikieliasulla
Ablatiivikieliasulta
Allatiivikieliasulle
Abessiivikieliasutta

Riimit

-ɑsu

Kaikki riimit
luokat:

Lähteet