kie­ma

erisnimi/ˈkie̯mɑ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

kie-ma (2 tavua) · 5 kirjainta

Merkitykset

  1. mutka
  2. kova halu, into, kiihko

Etymologia

2kiema2 – kova halu, into, kiihko

Sanakirjassa
Käsitellään sanan kieva yhteydessä

~ ? pohjois- eli vienankarjala kievottaa ’viekottaa’ | ? viro murt. keeveldus ’rauhattomuus, eloisuus’, keevesk ’kevytmielinen, mielistelevä’.

Etäsukukielistä (saame ja unkari) ehdotetut vastineet ovat epätodennäköisiä. Vertaa sen sijaan kiema ’kova halu, into, kiihko’ (Pohjois-Karjala Keski-Suomi Keski- ja Pohjois-Pohjanmaa), kiemailla (yleinen) ’keikistellä, häärätä ympärillä’, kiemas (Eurén 1860) ’huomaamatta tai salaa tarttuva, himokas’ sekä kiivas ja kiima.

Samaa juurta olevia sanoja

Esiintymistiheys

270 esiintymää · 0.1 / milj.

Suomi24
0.0
Sanomalehdet
1.9
Aikakauslehdet
0.7
Wikipedia
0.0
Reddit
0.0
Tekstitykset
0.0

Taivutustiedot

Taivutusluokka 9 (kala)

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-iemɑ

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Kiema. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 18.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/kiema