kiema
erisnimi/ˈkie̯mɑ/kie-ma (2 tavua) · 5 kirjainta
Merkitykset
- mutka
- kova halu, into, kiihko
Etymologia
2kiema2 – kova halu, into, kiihko
- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan kieva yhteydessä
~ ? pohjois- eli vienankarjala kievottaa ’viekottaa’ | ? viro murt. keeveldus ’rauhattomuus, eloisuus’, keevesk ’kevytmielinen, mielistelevä’.
Etäsukukielistä (saame ja unkari) ehdotetut vastineet ovat epätodennäköisiä. Vertaa sen sijaan kiema ’kova halu, into, kiihko’ (Pohjois-Karjala Keski-Suomi Keski- ja Pohjois-Pohjanmaa), kiemailla (yleinen) ’keikistellä, häärätä ympärillä’, kiemas (Eurén 1860) ’huomaamatta tai salaa tarttuva, himokas’ sekä kiivas ja kiima.
Samaa juurta olevia sanoja
Esiintymistiheys
270 esiintymää · 0.1 / milj.
Suomi24
0.0
Sanomalehdet
1.9
Aikakauslehdet
0.7
Wikipedia
0.0
Reddit
0.0
Tekstitykset
0.0
Taivutustiedot
Taivutusluokka 9 (kala)
| Sijamuoto | Yksikkö |
|---|---|
| Nominatiivi | |
| Genetiivi | |
| Partitiivi | |
| Essiivi | |
| Translatiivi | |
| Inessiivi | |
| Elatiivi | |
| Illatiivi | |
| Adessiivi | |
| Ablatiivi | |
| Allatiivi | |
| Abessiivi |
Riimit
-iemɑ
Kaikki riimitLähteet
Viittaa tähän artikkeliin
Asiasanasto.fi. (s.a.). Kiema. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 18.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/kiema