ki­hot­taa

Jaa
Viittaa artikkeliin

Merkitys

  1. kiihottaa, elvyttää, innoittaa; villitä

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan kiihkeä yhteydessä
Vanhin tieto
Mikael Agricola (eli n. 1510–1557)
Vastineita
inkeroinen, karjala, vatja, viro

Samaa sanuetta lienevät myös kiihtyä (1766), kihtyä, kiihtua ’yltyä, kiivastua’, kiihtää, kihtää ’kiihottaa, yllyttää’

Sanueen alkup. merkitys on voinut olla ’kihinä, kutka, syyhy’, jolloin se näyttää deskr.-lähtöiseltä, vertaa kihistä.

Vastineet sukukielissä (4 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenkīhoittā, kīhuttā ’karkoittaa’
karjalakiihku ’kiihko, kova into’, kiihistyö ’kiihtyä’
vatjatšihga ’kutka, syyhy’, tšihguttā ’kutkuttaa’
virokihk (g. kihu) ’kipu, vihlaisu; kiivaus, kiihtymys; himo, into, halu’, kihu ’himo, halu’, kihutada ’yllyttää, villitä, kiihottaa’.

Lähisukukielissä

karjalakiihtuo, kiihtyö ’kiihtyä, yltyä’.

suomi → pohjoissaame gikˈtet (inarinsaame koltansaame) ’houkutella, saada houkutelluksi’, gikˈtut ’tulla houkutelluksi’.

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Kihottaa. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/kihottaa