kii­li

erisnimi/ˈkiːli/
Jaa
Viittaa artikkeliin

kii-li (2 tavua) · 5 kirjainta

Merkitys

  1. kiila

Etymologia

Alkuperä
Lainasana (germaaninen: *kīla-z)
Sanakirjassa
Käsitellään sanan kiila yhteydessä
Vastineita
inkeroinen, karjala, viro, liivi

Lainalähde: ← germaaninen *kīla-z, vertaa muinaisyläsaksa, keskialasaksa kīl (viron ja liivin sanat todennäköisesti tästä), muinaisruotsi, nykyruotsi kil, murt. Suomi kile ’kiila, vaaja’.

pohjoissaame murt. kijllă ’kiila’ ← suomi tai skandinaavinen.

Vastineet sukukielissä (4 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenkīla
karjalakiila ’kiila’ (nämä kaiketi ← suomi)
virokiil (g. kiilu, ‑i, ‑o) ’kiila, huhmaren survin, petkel, nuija’
liivikīĺ ’kiila’, kīĺə ’kiilata’

Samaa juurta olevia sanoja

Esiintymistiheys

212 esiintymää · 0.1 / milj.

Suomi24
0.0
Sanomalehdet
0.1
Aikakauslehdet
1.4
Wikipedia
0.2
Reddit
0.1
Tekstitykset
0.0

Taivutustiedot

Taivutusluokka 5 (risti)

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-iːli

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Kiili. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/kiili