kii­la

erisnimi, substantiivi/ˈkiːlɑ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

kii-la (2 tavua) · 5 kirjainta · Suomen kielen 18 235. yleisin sana

Merkitykset

  1. loivasti oheneva kappale, joka rakoon työnnettäessä aiheuttaa työntösuuntaan nähden kohtisuoran voiman raon reunoihinKirveen terä pysyi tiukasti varressa, kun olin lyönyt kiilan varren silmään.
  2. kolmiomuotoinen taistelumuodostelma, varsinkin sen kärki
  3. mikä tahansa kolmiomainen, kapea tai tunkeutuvat muoto tai kuvio
  4. (kuva)erimielisyys, etenkin kun niitä pyritään aiheuttamaanApunen iski kiilaa suomalaiseen mediakeskusteluun.

Synonyymit

Esimerkkilauseet

Oikea visakanto — et sitä halkaissut kiilalla tai kirveellä, kuten luulotteli pappi, Henrik Sark.
— Lauri Haarla, Ritvalan ilovalkeat
Hän tarttui pelättyyn aseeseensa, mahtavaan sotakirveeseen, jonka varsi oli pitkä, keihääntapainen, ja ulottui kiilan etunenään.
— Felix Dahn, Taistelu Roomasta II
Usein sanonta pitääkin paikkansa, kylmässä rintamassa kylmä, kuivahko ilma tunkeutuu lämpimään, kosteaan ilmamassaan kiilan tavoin.
— Wikipedia: Ukkoskuuro

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan kiila lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Kiilan muotoon järjestyneinä hiivimme hiljaa jokirantaan.
— Jalmari Kara, Jääkärin muistelmia
Kiilan muotoisena rintamana he hyökkäsivät itävaltalaisten keihäsmetsää vastaan.
— Kosti Raitio, Jaloja tekoja
Tahtoivatko he vartavasten valmistaa Venäjän armeijoille tilaisuuden tunkeutua rautaisena kiilana Suomen vasta toipuvaan yhteiskuntaruumiiseen?
— Eino Leino, Kootut teokset IX
Terävänä kiilana olemme tunkeutuneet punaisten väliin pienin voimin.
— Vilho Helanen, Suomalaiset Viron vapaussodassa

Etymologia

Alkuperä
Lainasana (germaaninen: *kīla-z)
Vanhin tieto
Elias Lönnrot, 1874
Levinneisyys
yleinen paitsi Vermlanti Inkerinmaa
Vastineita
inkeroinen, karjala, viro, liivi

Lähtökohta: ← germaaninen *kīla-z, vertaa muinaisyläsaksa keskialasaksa kīl (viro ja liivi sanat todennäköisesti tästä), muinaisruotsi nykyruotsi kil, murt. Suomi kile ’kiila, vaaja’.

pohjoissaame murt. kijllă ’kiila’ ← suomi tai skandinaavinen.

Vastineet sukukielissä (4 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenkīla
karjalakiila ’kiila’ (nämä kaiketi ← suomi)
virokiil (g. kiilu, ‑i, ‑o) ’kiila, huhmaren survin, petkel, nuija’
liivikīĺ ’kiila’, kīĺə ’kiilata’

Samaa juurta olevia sanoja

Englanninkieliset vastineet

  • wedge
  • gusset
  • gore
  • piton
  • coign
  • coigne
  • quoin
  • shim

Esiintymistiheys

6 085 esiintymää · 2.3 / milj.

Suomi24
1.8
Sanomalehdet
10.1
Aikakauslehdet
4.2
Wikipedia
5.5
Reddit
2.2
Tekstitykset
1.5

Taivutustiedot

Taivutusluokka 9 (kala)

Yleisimmät: kiila 34 % · kiilaa 19 % · kiilan 15 %

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-iːlɑ

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Kiila. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/kiila