kii­lu

substantiivi/ˈkiːluˣ/
Jaa

Johdettu sanasta: kiilua

Merkitykset

(käännetty englannista)
  1. (harvinainen)hehku tai hohto; hehkuvan esineen tila
  2. (slangia)valvova tai ohjaava henkilö, kuten poliisi, työnjohtaja tai opettaja

Esimerkkilauseet

On pimeys, ei tähti kiilu, yön halki pauke kajahtaa.
— Hilja Pärssinen, Muistojen mailta
Tuli sitten kiilu, pieni pahainen lamppuriepu, joka oli jo koko maailman ihme, vaikkei se suuria valaissut, kunhan kiilui vain.
— Samuli Paulaharju, Kiveliöitten kansaa Pohjois-Ruotsin suomalaisseuduilta
Kun Balto vihoin löytää valjakon, Kiilu hyökkää sen kimppuun.
— Wikipedia: Balto (elokuva)

Esiintymistiheys

197 esiintymää · 0.1 / milj.

Suomi24
0.1
Sanomalehdet
0.1
Aikakauslehdet
0.1
Wikipedia
0.1
Reddit
0.0
Tekstitykset
0.0

Taivutustiedot

Taivutusluokka 1

SijamuotoYksikkö
Nominatiivikiilu
Genetiivikiilun
Partitiivikiilua
Essiivikiiluna
Translatiivikiiluksi
Inessiivikiilussa
Elatiivikiilusta
Illatiivikiiluun
Adessiivikiilulla
Ablatiivikiilulta
Allatiivikiilulle
Abessiivikiilutta

Riimit

-iːlu

Kaikki riimit

Lähteet