kii­lu­a

verbi/ˈkiːluɑˣ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

kii-lu-a (2 tavua) · 6 kirjainta

Merkitys

  1. heijastella valoa, erityisesti pienestä kohteestaKissan silmät kiiluivat pimeässä.

Synonyymit ja vastakohtasanat

Esimerkkilauseet

Hitaasti hän oikasihe, kasvot kalpeina kuin kuolema, silmät kiiluen kuin kuumeessa.
— Viktor von Falk, Kuningatar Dragan rakkausseikkailut
Hänen silmissään kiilui voitonriemu — ja pahuus.
— Stanley Weyman, Mustapukuinen mies
Mörön ulkomuoto kuvataan samanlaisena kuin myöhemmissä kirjoissa: hän on suuri ja möhkälemäinen, jonkinlaisen kaavun tai kaapumaisen nahan peittämä hahmo, jolla on leveä nenä, kiiluvat silmät ja rivi irvistäviä hampaita.
— Wikipedia: Mörkö (muumit)

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan kiilua lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Kaksi silmäparia kiilui pensaan alta tähystellen vettä ampujan edessä.
— Kaarlo Hänninen, Suomen samoilijat III
Nämä hymyilivät hiukan ja heidän silmänsä kiiluivat kummallisesti.
— Konrad Lehtimäki, Syvyydestä
Sen kuono ja korvat hiukan väreilivät, mustat silmät kiiluivat tulen loisteessa.
— Ernest Thompson Seton, Rolf salolla
Vihaiset silmät kiiluivat himmeästi valaistusta huoneesta ja sen miltei pimeästä eteisestä.
— Irmari Rantamala, Harhama III

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan kiiltää yhteydessä
Vastineita
karjala, vatja, viro, liivi, pohjoissaame, inkeroinen

Samaa (mahdollisesti alkuaan deskr.) sanuetta ovat myös kiilua, kiilu (k.-silmä), kiilustaa, kiilostaa

Vastineet sukukielissä (6 kieltä)

Lähisukukielissä

karjalakiilteä, kilteä, kiltteä ’kiiltää, välkkyä, loistaa’
vatjatšīlata (prs. tšīltāb), vatjan Kukkosin murre kīltāssa ’kiiltää’
virokiilata ’loistaa, kiiltää’, kiilas ’sileä, loistava’
liivikīĺt́ə ’häikäistä, sokaista’, kīĺaz ’sileä, liukas’, kīĺastə ’tulla sileäksi, kiiltää’

Kaukaisemmissa sukukielissä

pohjoissaamepohjoissaame murt. kiltēt (eteläsaame piitimensaame inarinsaame) ’kiiltää, loistaa’ (sen sijaan ainakin pohjoissaame murt. kilˈtet ’sama merkitys’ ← suomi).

Lähisukukielissä

inkeroinenkīlua ’kiilua’, kīlava ’kiiltävä’
karjalakiiluo ’kiilua, hohtaa, tuikkaa’
virokiiluda ’loistaa’ (? ← suomi), kiilustada ’sama merkitys’

Vertaa myös kilo2.

Yhdyssanat ja johdokset

Johdokset

Hierarkia

Englanninkieliset vastineet

  • glint
  • glitter

Esiintymistiheys

4 384 esiintymää · 1.7 / milj.

Suomi24
1.9
Sanomalehdet
0.8
Aikakauslehdet
0.9
Wikipedia
0.1
Reddit
0.9
Tekstitykset
0.4

Taivutustiedot

Taivutusluokka 52 (sanoa)

Yleisimmät: kiiluen 58 % · kiiluu 16 % · kiiluvat 11 %

MuotoTaivutus
Infinitiivi
Ind. prees. yks. 1.
Ind. imperf. yks. 3.
Kond. prees. yks. 3.
Pot. prees. yks. 3.
Imperat. prees. yks. 3.
Akt. 2. partisiippi
Pass. imperf.

Verbin kiilua taivutus

Indikatiivi

PersoonaPreesensImperfektiPerfektiPluskvamperfekti
minäkiilunkiiluinolen kiilunutolin kiilunut
sinäkiilutkiiluitolet kiilunutolit kiilunut
hänkiiluukiiluion kiilunutoli kiilunut
mekiilummekiiluimmeolemme kiiluneetolimme kiiluneet
tekiiluttekiiluitteolette kiiluneetolitte kiiluneet
hekiiluvatkiiluivatovat kiiluneetolivat kiiluneet
passiivikiilutaankiiluttiinon kiiluttuoli kiiluttu

Konditionaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäkiiluisinolisin kiilunut
sinäkiiluisitolisit kiilunut
hänkiiluisiolisi kiilunut
mekiiluisimmeolisimme kiiluneet
tekiiluisitteolisitte kiiluneet
hekiiluisivatolisivat kiiluneet
passiivikiiluttaisiinolisi kiiluttu

Imperatiivi

PersoonaPreesensPerfekti
sinäkiilu—
hänkiilukoonolkoon kiilunut
mekiilukaamme—
tekiilukaa—
hekiilukootolkoot kiiluneet
passiivikiiluttakoonolkoon kiiluttu

Potentiaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäkiilunenlienen kiilunut
sinäkiilunetlienet kiilunut
hänkiiluneelienee kiilunut
mekiilunemmelienemme kiiluneet
tekiilunettelienette kiiluneet
hekiilunevatlienevät kiiluneet
passiivikiiluttaneenlienee kiiluttu

Infinitiivit

1. infinitiivikiilua
1. inf. pitkä muotokiiluakseen
2. inf. inessiivikiiluessa
2. inf. inessiivi, passiivikiiluttaessa
2. inf. instruktiivikiiluen
3. inf. inessiivikiilumassa
3. inf. elatiivikiilumasta
3. inf. illatiivikiilumaan
3. inf. adessiivikiilumalla
3. inf. abessiivikiilumatta
3. inf. instruktiivikiiluman
4. infinitiivikiiluminen
5. infinitiivikiilumaisillaan

Partisiipit

Aktiivin 1. partisiippikiiluva
Passiivin 1. partisiippikiiluttava
Aktiivin 2. partisiippikiilunut
Passiivin 2. partisiippikiiluttu
Agenttipartisiippikiiluma
Kieltopartisiippikiilumaton

Riimit

-iːluɑ

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Kiilua. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/kiilua